tiistai 16. helmikuuta 2010

Päivän mietelauseet

Mina olla Hussein. Mina tulla tuolta kauka toinen maa, ensin menna ita ja sitten etela ja sitten tulla minun maa. Mina olla taalla purkamassa kylpyhuone, mina piikkaa kaikki pois. Sitte mina aina huuta putkimies: "Tule tanne akkia, vesi lenta!"

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Pikkubisnestä

Suoritin eilen reippaan kierroksen lähimaastojen kirpputoreilla. Mitään ei suoranaisesti ollut hakusessa, vaikka toki jokunen sarja onkin keräilyssä, ja niitä on hyvä samalla bongailla. Ja satunnaisestihan jotain muutakin mielenkiintoista aina löytyy, vaikka koitankin turhan krääsän keräämistä välttää viimeiseen asti.

Siinä pyöriessä osui silmään muutama mainio liikeidea. Pikkurahoista puhutaan, mutta voittoprosentit toki huimia. Tai no, todennäköisesti näissä mennään kuitenkin linjalle "ei se ole tyhmä joka pyytää vaan..."

1. Viinipullot. Oikeasti vanhat pullot ovat usein mielenkiintoisia ja jokunen meiltäkin löytyy. Samoin Happy cat- pullot ovat keräyksen alla. Mutta sitä näemmä voisi irrotella jokaisesta juomastaan viinipullosta etiketin ja kiikuttaa ne kirppispöytään. Hinnaksi toki vähintään euro, mielellään enemmän. Ainakin jos kyseessä on sininen tai vihreä pullo, niin kaksi euroa on sopiva vähimmäishinta. Sekin hymyilytti Happy cat-pulloissa, että Alkossa tällä hetkellä myynnissä olevaa väriä myytiin kirppiksellä jokseenkin samaan hintaan tai jopa kalliimmalla kuin Alkon hinnasto tuolle määrää. Toisaalta se viini on kyllä niin pahaa, että ehkä siitä voi vähän maksaakin, että joku muu juo sen pois.

2. Muumimukit. Vanhat mukit ovat keräilytavaraa ja sen hintaisiakin, mutta jos mukeja noin huvikseen ja hetken mielijohteesta ostaa, niin kannattaa ensin tsekata tarjonta jostain halpaketjusta. Tämän hetken tuotannon mukeilla tuntui pyynti olevan järjestään enemmän kuin kaupassa, joten tässäkin voisi olla kokeilun paikka....

3. Peltipurkit. Tässäkin pätee se, että vanhat ovat keräilytavaraa ja saattavat maksaa. Mutta tokihan sitä voi laivaristeilyiltä ostella niitä peltipurkkikarkkeja, syödä karkit ja pistää tyhjän purkin myyntiin jokseenkin samalla hinnalla, kun mitä siitä on laivalla maksanut täytenä. Se on sitten eri asia käykö kauppa.

4. Palapelit. Ostaako joku oikeasti normi tuhannen palan palapelejä kirppikseltä kalliimpaan hintaan kun niitä saa vaikkapa Tiimarista tai muista vastaavista kaupoista? Toki kai, jos kuva on just joku tietty hieno, mutta muuten...etenkin kun pääsääntöisesti kirppispalapeleistä ei ole takeita, että löytyykö kaikki palat. Ja se jos mikä syö miestä tai naista kun pala puuttuu.

Pitäisi itsekin yrittää taas välillä saada aikaiseksi pöytä varata, mutta ajattelin nyt kuitenkin välttää ylihinnoittelua ja turhan pienen krääsän kantamista myyntiin. Jos sitten ei vaikka tarvisi kantaa niin paljon tavaraa takaisin.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Onnellinen perhe ja konkurssi

Kaupassa käynti ei kuulu muutenkaan lempipuuhiini, ja kanssa-asiakkaat (tai kenties aasiakkaat) tekevät toisinaan toimituksesta yhtä tuskaa. Tukitaan väylät kun jaaritellaan makkaran ja perunan laadusta, jälkikasvu juoksee hyllyn takaa kärryjen eteen tai alle ja aina joku parkkeeraa juuri sen tarvitsemani tavaran eteen tunniksi miettimään ottaisko tätä vai tuota vai jättäiskö kuitenkin ottamatta. Kassalla kaiken maailman miinus- ja äss-kortit on hukassa, ei tiedetä maksettaisko tällä vai tuolla kortilla ja kuitenkin maksun jälkeen sitten muistetaan, että hei olishan mulla ollut tääkin alennuskortti. Silti jotenkin pitkästä aikaa kassakäyttäytymisellääm veti pohjat tämänpäiväinen onnellinen perhe: iskä, äiskä ja lapset - tyttö ja poika n. 12-14 v. Koko sakki kulki yhdessä symbioosissa kassan läpi, mutta vain äiti toimi. Äiti lastasi viikonlopun jättiruokalastin hihnalle, äiti maksoi ja äiti pakkasi tavarat kasseihin. Muut kolme perheenjäsentä seisoivat tumput suorina katselemassa tapahtumia ja tukkivat siinä samalla tehokkaasti ensin kassahihnan lastauspäädyn ja sitten pakkauspäädyn. Ennustan äiskälle totaalista nytmenihermotjasenkyllähuomaa - burnouttia jossain vaiheessa, iskälle mikähelvettisillenyttuli - syndroomaa ja kersoille uusavutonta tulevaisuutta.

Epätodellinen uutinen tuli korviin tänään, mutta pakko kai se on uskoa, että edellinen työnantajani on itse itsensä eilen konkurssiin hakenut. Tokihan merkit tuohon oli olemassa, vahvimmin silloin viime syksynä kun itse tuolta lähdin "pakoon uppoavaa laivaa", mutta tässä talven mittaan korviini kantautui parempia uutisia työtilanteesta ja homma näytti oikeastaan kauempaa katsottuna aika hyvältä. Vanhojen työkaverien puolesta harmittaa, toki omasta puolesta ei voi olla kun tyytyväinen, että tajusi ottaa vakavasti ne tutut merkit. Yhden konkurssin kun kävimme läpi 2001, mutta silloin pelastuksena oli toinen firma, johon väki siirtyi vanhoina työntekijöinä. Näyttäisi siis olevan noin 9 vuotta se firman kesto...