sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sammutettua ja sammaloitunutta

Hilpaisin liikkeelle ihan muissakin asioissa, ja samalla päätin vilkaista jokusen tiedossa olleen paikan. Aluksi piti mennä katsomaan oliko se lehdessä mainittu palanut talo juuri se, jonka luulin sen olevan. Eli juuri se, joka oli ollut mielessä käydä vilkaisemassa, mutta koskaan ei ollut vaan saanut aikaiseksi siihen pysähtyä. Olihan se.Tyhjää täynnähän se näytti olevan, se mitä nyt ovesta ja ikkunasta kurkkien näki. Aina jotkut prkln lapsoset näissä leikkivät tulitikkujen kanssa.
Matka jatkui, ja nytpä löytyikin hieno huvila puskien keskeltä. Hauskaa kuistia ei saanut kuvattua, piha on niin umpeenkasvanut, ja vain jokunen polku risteilee siellä. Yksi polku kulkee myös kuistille, ja saattaahan olla, että täälläkin paikallinen nuoriso tai epäsosiaalinen aines viettää aikaansa. Sisällä oli ainakin rakentamisaiheista kirjallisuutta.

Ja sitten, valtavahko kivitalo hyvällä paikalla. Katto kyllä alkaa jo sammaloitua ja hiukan hakea uutta muotoa, mutta luulisi tämän silti vielä olevan pelastettavissa, jos tahtoa ja intoa on. Hillokellarin ovi häämöttää, lasi on rikki. Sisällä ehjää ja rikkinäistä pulloa ja hillopurkkia.
Sitten taas kurkistus pensaisiin. Kaunis on, mutta sisäkatot alhaalla, ja vesikaton keskeltäkin puuttuu aika iso pala. Pihaan oli juuttunut Fiat Tipo ja jotain, mikä näytti suurelta proomulta.
Lopuksi takaisin tullessa pyähdyin vielä erään "pitäisi joskus paremmin vilkaista" -paikan kohdalla, ja totesin talon myös aika menetetyksi. Ovessa oli uusi lukko ja katolle vedetty pressu suojaksi, mutta sisätilat näyttivät rikotuista ikkunoista katsottuna lähinnä siltä, että puskutraktori olisi ollut parempi vaihtoehto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti