maanantai 5. syyskuuta 2011

Punaiset kynttilänjalat

Sunnuntaiajelulle, ja kohti tuntematonta. Tai no, olihan ne mestat jo aiemmin tiedossa, eli vihiä oli saatu ja Karttapaikkaa pengottu, ja viimeiseksi suunniteltu oli roikkunut listalla jo pitkään.Kohti siis maaseutua, ja melkein heti väärään suuntaan. Kartturille kannattaisi tietysti kertoa mihin mennään, kun ei kerran itsekään ilman karttaa muista. Vikasuunnasta löytyi kyllä yksi hiljainen talo, eli todella suuri vanha notkollaan oleva hirsitalo. Talon ulkopuolella oli puisia rakennustelineitä, ja selkeästi ulkopuolen kunnostusta oli aloiteltu. Kurkistus sisälle osoitti, että remontissa on, mutta ilmeisesti sillä "hiljaa hyvä tulee" -metodilla. Käännös takaisin ja oikeaan suuntaan...vaan remontissa oli sekin talo, jota paikalta haimme.
Hyvä niin, kuvista päätellen se olikin vielä kunnostettavissa.

Matka jatkuu, ja metsätaipaleella tien varrella nukkuu eläin. Mäyrähän se siihen on käynyt pötkölleen...
Mäyrästä vesistölle ja vesistön yli. Jokusia pikkumökkejä ohitellaan, mutta ne ovat jo liian kaatuneita kiinnostaakseen. Punainen vilahdus vasemmalla puolella saa painamaan jarrua, vaikka kartturi väittääkin sen olleen myös joku pieni pahanen. Sitkeästi käännyn ja palaan takaisin, ja eihän se nyt niin pieni olekaan, etteikö sitä voisi vilkaista.


Avoimesta ovesta sisään ja kappas - mummo on jättänyt pääosan tavaroistaan jälkeensä. Mökillä vierähtääkin siis hyvä tovi...mökin pöydällä nakottaa punainen, kolmihaarainen puinen kynttilänjalka, jollaisen muistan nähneeni taannoin jo "Valkoisessa". Lapsuudenkodissakin sellainen oli, mutta aika vähän sitä käytettiin. Kukaan ei kuitenkaan olisi muistanut vahtia, ettei jalka pala kynttilöiden mukana.

Sitten se pitkään odotettu...siellähän se oli missä pitikin, ja edelleen siinä kuosissa kun pitikin.

Sisällä tavarat paikallaan ja keräilyromut kasoissa. Sanomalehtiä siististi niputettuina useammassa nurkassa ja hyvät määrät, pirtissä pinossa kananmunakennoja ja margariinirasioita. Kuivauskaapissa järjetön rivi tyhjiä jogurttipurkkeja. Kirjahyllyssä kuminauhalla niputettuna tyhjiä Burana-pahvipakkauksia...ja pisteenä i:n päällä...tyhjiin puristetut peräpukamavoidetuubitkin on säästetty. Talon sisustus on pääosin lastulevyä, joka on kehittänyt melkoisen tuoksun kosteudessa, ja katon pienistä repeämistä kasvaa sieniä. Sisustuksessa tökkää silmään vain keittiön todella uuden näköinen vuolukivitakka, ja pirtin saman ikäisen näköinen vuolukivihella. Ilmeisesti ne on teetetty juuri ennen talon tyhjenemistä, koska niissä ei ole montaa kertaa tulta pidetty. Ja mikäs se siellä pirtin pöydällä...punainen kolmihaarainen puukynttilänjalka.

Kuvaraporttia näistä ja joistakin vanhemmistakin jutuista tulollaan, kunhan sivuston uudistus valmistuu. Tällä hetkellä vanhat galleriat on tehty uusiksi, ja jokaiseen kohteeseen on lisätty vierailuaika. Seuraavaksi pitäisi koodata, kunhan saan koodausapurin lassottua.

1 kommentti:

  1. Home Sweet Home edelleen sijoillaan. Ihallut olen jo vuosia ks.taloa. Tänään viimeksi.

    VastaaPoista