Haiseva, haisevampi, haisevin, ja hänen naapurinsa

Aiemmin joskus muistelin enemmän tai vähemmän pahalta haisseita työkohteita, ja silloin voittajaksi nousi asunto, jossa oli palanut vaahtomuovisohva. Vaan ei niin pahaa hajua, ettei olisi sen ylittäjää...

Meitä varoiteltiin jo taannoin purkukatselmuksen jälkeen, että siinä x-rapussa on sitten vaikka mitä kummallista. On tavaraa keräävä pariskunta, jonka asunnossa kuljetaan kujia tavara- ja lehtikasojen välissä. On joku perhe, joka heti laputti ulko-oveaan, että heille ei saa tulla ennen kellonaikaa x. On joku taiteilija, jonka asunto on vähintäänkin kummallisesti sisustettu...ja on sitten mummo, joka HAISEE.

Jo purkukatselmuksessa olleet miehet kakoivat hajua, ja kauhistelivat mummon sotkuisia nurkkia ja ennenkaikkea liesituulettimen päällä ollutta kärpäsmattoa. Tässä vaiheessa asialle ja hajulle kuitenkin vielä enemmänkin naureskeltiin, että onpa noita nähty, ei kai siinä nyt mitään uutta ole. Vaan kun tuli aika mennä asuntoon oikeasti töihin, niin eipä enää naurattanut. Haju oli jotain sanoinkuvaamatonta, ja se tunki joka huokoseen ja rakoseen ja jäi nenään roikkumaan. Pääasiallisesti haju oli jollain lääkeaineella marinoitua kusta, mutta siihen sekoittui toki ne "normaalit" roskikset ja paskat ja muut. Joku käytti hajua vastaan eteerisiä öljyjä, joku pidätti hengitystä asunnossa ja kävi rapun puolella haukkaamassa happea. Itse totesin parhaaksi aseeksi kemiallisen suodatinmaskin höystettynä Vicks Vaporubilla. Mummosta oltiin yhteydessä isännöitsijään, koska toki moisessa hajussa asuminen (ja jokseenkin kaikkien tuotoksien housuun laskeminen) viittaa jo siihen, ettei elämänhallinta enää ole oikein kohdallaan ja asuinpaikka olisi kenties jossain muualla. Aika paljon päivittelyä ja yhteydenottoja tarvittiin, kunnes mummo kiikutettiin pariksi viikoksi, siis vain väliaikaisesti, jonnekin muualle asumaan. Asunnossa kävi kyllä siivoojakin kuuraamassa paikkoja kloorilla, mutta sen verran oli muovimatto jo marinoitunut, ettei se juurikaan auttanut asiaa. Mummo muutti työn valmistuttua takaisin, ja kieltämättä surku tuli, sillä johonkin nämä ihmiset pitäisi saada asumaan, mutta kun ei ole sosiaalitoimella resursseja niin ei kai sitten ole.

Ei se samainen x-rappu muutenkaan ihan putkeen mennyt. Purkuvaiheessa piti putkien olla jo tyhjät, ja purkumies päästettiin niitä sitten puukkosahaamaan poikki ja kantamaan pihalle. Pari siinä menikin hienosti, seuraavassa linjassa alkoi hetken matkaa sahattuaan vesi lentää. Lensi sitten siihen malliin, että pariin asuntoon päästiin tekemään eteis- ja keittiöremontteja. Romunkerääjäpariskunta veteli hemapaa nenään, kun tavaroita jouduttiin siirtelemään uusien antennijohtojen tieltä, ja taiteilijalla oli ihan omia näkemyksiään monesta asiasta. Ja mitäpä keksi sen perheen isukki, joka niitä aikarajoja yritti asetella heti alkuunsa...vietti erästä viikonloppua ilmeisesti hiukan nestemäisissä merkeissä, ja kun vessa oli jo purettu eikä kellariinkaan jaksanut aina hoippua niitä nesteitä tyhjentämään, niin kusaisipa sitten runsaat määrät keittiön nurkkaan, auki purettuun putkihormiin. Josta ne liemet valuivat alakerran keittiöön, kaappeihin, työtasoille jne, sekä myös saman kämpän eteiseen ja jopa eteismaton alle. Onneksi alakertaan oli muutenkin alkamassa keittiöremontti, joten kusija sai hiukan lievennystä toimistaan, mutta ei desinfiointifirman lasku silti mikään pieni ollut, ja kaikkea muutakin "pientä" herran maksettavaksi päätyi. Kallista kusemista.

Sivuston uudistusta

Retkeilyä ei ole niin järisti tullut harrastettua, sopivien paikkojen tutkailua kyllä jonkin verran. Sivusto on laahannut silti jäljessä jo jonkin aikaa, lähinnä parin koneen- ja ohjelmistonvaihtojen takia ei vaan ole tullut tehtyä uusia gallerioita. Nyt päätin lopulta tekaista homman uusiksi.

Gallerioiden uudistuksen aloitin jo, ja hidastahan se tietysti on, vaikken järisti jaksa kuvia käsitelläkään. Uusiin gallerioihin kuvat tulevat huomattavasti isompina, ensimmäiset versiot kun tuli tehtyä läppärillä jossa oli postimerkin kokoinen näyttö, ja sovitin kuvat silloin sen mukaan. Gallerioihin pääsi myös pesiytymään troijalaisia jossain vaiheessa erään koneen virustorjunnan tiltattua (eipä ole muuten sen jälkeen taloudessa winkkarikoneita nähtykään), ja näistäkin toivottavasti viimeinkin päästään tällä operaatiolla eroon.

Muuten sivut pitäisi saada toimimaan kaikilla näytöillä oikein ja linkityksiä kai pitäisi parantaa. Nythän eri linkkilaatikot hyppivät minne sattuu ja saattavat mennä päällekkäinkin, riippuen koneesta, selaimesta ja näytöstä. Näitä juttuja, joita itsekseen asioita opiskeleva aloitteleva koodaaja ei osaa ottaa huomioon....

Eloisaa elokuuta

Edellisellä kerralla olen näemmä valitellut lunta. Ja sään ääripäitä. Ja nythän on menty toista ääripäätä jo jonkin aikaa, tosin sopivasti loman alkuun lämpötilat putosivat parinkympin pintaan. Tässä sopisi pysyä, toki sadettakin saisi välillä tulla. Kotipuutarhurille kuivuus ei ole kiva juttu, ja kun omat viljelysysteemit ovat vieläkin puolitekoisina, niin kasvihuoneessa ainakin vähän nuupahdellaan ja nuokutaan.

Rakensin kasvimaan keväällä ja alkukesästä kokonaan uusiksi, ja osin istuttelut jäivätkin sitten liian myöhäiseen tai kokonaan tekemättä. Nyt on laatikot kasveille, jotteivat hukkuisi rikkaruohoihin, vaan kun tilasin maajussilta niihin multaa sain jotain seulomatonta pellonpohjaa, ja kitkemistä on edelleen riittänyt. Toki laatikosta lähtee paremmin, ja ainakaan pihan pirulainen eli niittyleinikki ei ole laatikoihin kiipeämässä. Kaalikasvit söi pääasiallisesti kirpat, jokunen parsa vielä sinnittelee. Olivat harsotettuina kyllä, mutta jostain ne sinne väliin tuppasivat. Ensi vuonna kokeilen vielä, mutta laitan runsaammin kiinankaalia syötiksi. Purjot ovat poikkeuksellisen komeita, ja porkkanaakin näyttäisi tulevan hyvin. Paria lajia sipulia taitaa myös ilmaantua, ja keräsalaatitkin varmaan ehtivät vielä. Herne ei itänyt kovin hyvin, mutta samaa olen kuullut muidenkin valittavan.

Kasvihuoneessa tosiaan kuivuutta, ensi vuodeksi täytyy hankkia parempaa varjostusta ja tehostaa kastelua. Tomaatteja ja kurkkuja on silti jo jokunen syöty, ja niitä varmasti vielä jonkin verran tulee. Pari pientä paprikapensasta yrittää lykätä yhtä paprikaa kumpikin, katsotaan nyt saako niistä mitään syötäväksi asti. Marjapuolella mansikkaa tuli ihan hyvin, kun sain keväällä mansikkanälvikkäät myrkytettyä, mutta mesimarja ei edelleenkään tehnyt yhtään marjaa. Kukki kyllä runsaasti, mutta kaikki kukat kuivuivat kasaan. Jos ensi vuonnakaan ei tee marjoja täytyy varmaan vaihtaa puskat uusiin. Kaikkitietävä googlekaan ei kertonut minulle missä voisi olla vika. Vattuja kävin tänään juuri marjatilalta keräämässä viitisen kiloa, koska pihan valtavat vattupuskat paleltuivat melkein totaalisesti viime talvena. Ovat kyllä kasvaneet hienosti takaisin, mutta marjoja ei tietenkään tullut, koska ne tulevat vasta vanhempiin versoihin. Nuoret herukkapensaat tekevät mitä tekevät, vanhemmat mustat vähän paremmin, ja tällä hetkellä odotan kieli pitkällä ensimmäisten karhunvatukoiden kypsymistä. Niitä on pensaassa sen verran, että pitäisi niistä jonkun kypsäksikin asti päästä. Karhunvatukkapensas on lisäksi kasvanut kiitettävästi, eli eiköhän sekin ensi vuonna paranna satoaan.

Noin muuten koirat ja koiranäyttelyt vievät aikaa, tosin nyt päätin laittaa näyttelyt tauolle ja odottaa, josko tuo teinikoira aikuistuisi vielä vähän. Muita harrasteita sen kanssa voi toki puuhailla...Marsuja taloudessa enää valitettavasti kuusi, Armi-matroona tuli tiensä päähän heinäkuisena päivänä 8 vuoden 1 kuukauden ja 1 päivän ikäisenä. Kunnioitettava ikä pötkylälle. "Linnustus" on edelleen ollut jäissä, vaikka veri keväällä vetikin lintupaikoille, niin valitettavan monena vapaapäivänä se vaan jäi. Aina olevinaan jotain tärkeämpää...

Hetken biisi: Mohombi - Bumpy Ride

Hämä-hämä-häkki

Ulos katsoessa tulee mieleen ote turkulaisen päiväkirjasta..."ain vaa tota valkkost paska". Sinänsä mieluummin lunta ja pakkasta kun loskaa ja nollakeliä, mutta rajansa kaikella. Puhuvat jostain ilmastonmuutoksesta, ja jotenkin tuntuu, että se muutos tämän maan säihin on iskenyt, että mennään ääripäästä toiseen ja sama keli kestää ja kestää. Kesällä joko paahtaa monta viikkoa tai sataa kaatamalla vaikka kuinka kauan. Nyt nautitaan maksimaalisesta lumentulosta.

Vuodenvaihde toi seuduille taas perinteisesti lomailevat ryss.. anteeksi, venäläiset, ja se näkyy ja kuuluu. Jos kylän isommassa marketissa laittaa silmät kiinni voisi luulla olevansa Moskovan torilla. Käytöksestä, tai paremminkin käytöksen puutteesta moititaan monesti suomalaisia etelänmatkaajia, mutta ei itänaapurin turistitkaan ihan parhaita arvosanoja saa. Ylimielisyys on valitettavan yleistä, kaupan jonoissa etuilu onnistuu kielimuurin voimin ja autoillessa noita saa tosissaan varoa. Rahaa tietysti tuovat ja tuhlaavat surutta, pari kukkurakärryllistä tavaraa ei ole outo näky.

Töissä viime vuoden puolella säädettiin saunaosastot kuntoon joulusaunojia varten, ja tämän vuoden puolella alkoi sitten asuntojen räjäyttäminen. Pari päivää kului mukavasti muovittaessa ja teipatessa, lattiaan laitettiin suojaa ja tehtiin muoviseiniä eteisen ja olohuoneen välille. Samalla purkuryhmä jo aloitteli kalusteiden poisviennillä, ja muilla pienemmillä ei-niin-pölyisillä hommilla. Eräässä asunnossa oli pienehkö terraario olohuoneen hyllyllä, ja toki se herätti eläinihmisten kiinnostuksen. Terraariossa ei kuitenkaan ollut valoja eikä siellä näkynyt mitään, joten asukki jäi epäselväksi. Kun parin tunnin päästä kylppäristä repäistiin amme paikaltaan kuului sieltä tokaisu: "Onpas iso hämähäkki". Huikkasin takaisin, että kai se on tuolta terraariosta karannut. Kommenttini aiheutti sen suuntaisen mulkaisun, että oli pakko mennä kurkkaamaan ammeen taakse. Siellä nakotti kymmensenttinen musta hämis, selässä hiukan vaaleaa kuviota. Lopulta meitä kolme silmäparia tuijotti otusta miettien, että mahtaako olla oikea vai ei. Käteen muovinen putkenpätkä ja varovaista tönimistä, ei liiku. Vähän reippaampi runttaisu, jos joskus olikin liikkunut niin ei liiku enää. Amme vietiin ulos asunnosta ja lähempi tarkastelu osoitti hämiksen olevan kuminen leluversio, mutta harvinaisen hyvin tehty sellainen. Myöhemmin iltapäivällä terraarioon ilmestyi valo, ja pakkohan sinne oli käydä salaa kurkkaamassa. Oranssi onkimato siellä asustaa.

Tänään kollegan kanssa nautittiin taas Litokolin saumausaineesta. Tiedä sitten onko vika meissä vai tavarassa, mutta ei viehätä. Valkoinen kuivuu melkein käsiin, harmaa ei kuivu ensin millään, mutta kun se kuivuu se alkaa pyöriä murusina laattojen pinnalla. Mikä herättikin hupaisia mielleyhtymiä radiossa sopivasti soineen biisin kanssa.

Hetken biisi: Jenni Vartiainen - Missä muruseni on

Töissä tuli vietettyä pari viikkoa kypäräpäiden valtakunnassa, kunnes tänään kävi käsky toisaalle. Tosin välissä suoritin paikkuuta, kun kahvipannu loiskahtaa tapettiseinään ei asiasta selvitä kuin uusimalla tapetti. Onneksi oli viime keväänä remontoimani kämppä, ja tapettia oli jäljellä.

Tuo kypäränpito on yksi näitä älyttömiä säädöksiä, joita rakennusalalle on tullut. Toki tarpeellinen niissä kohteissa, joissa on nosturi paikalla, tai muuten työskennellään useammalla tasolla. Mutta putkiremontissa, jota pääosin tehdään asunnoissa...no, ehkä siinä purkuvaiheessa kyllä, mutta muuten...tiellä se on, ja sen ansiosta etenkin pidemmät hemmot kopauttelevat päätään joka paikkaan. Mutta turvallisuusmääräysten suhteenhan tästä maasta tulee yhä enemmän ja enemmän pikkuamerikka.

Väänsin äsken pari leipomusta isänpäivää varten, jota meillä vietetään jo huomenna lauantaina. Sunnuntaina kun kutsuu taas koiranäyttely. Itse en juurikaan jaksa innostua moisista pakkopullapäivistä, mutta kun muut niitä niin tärkeinä pitävät, niin ei viitsi iloa pilata. Ja kalenteriin kun vilkaisee, niin lisää pakkopullaa tulossa, sillä kohtahan on aika taas aloittaa se jokavuotinen "kai te nyt ennen joulua vielä tulette käymään" -saaga. Enkä tänäkään vuonna usko maailmanloppuun joulun jälkeen.

Hetken biisi: Leevi and the leavings - Onnelliset

108. Pajulintu

Jokunen viikko takaperin silmään osui parvekkeella pyörähtänyt harmaa pieni lintu. Ei näyttänyt yleisimmiltä pihavierailtamme, ja jäin hetkeksi odottamaan sen uudelleen ilmestymistä. Tulihan se näkösälle, ja arvelin sen olevan joku näistä yleisimmistä lintulajeista, jotka eivät yleensä pihaan eksy. Tarkistus kirjasta: pajulintu. Eli se yleisin laji.

Back in business

Jaaha, onpa ollut hiljaista. Pari pitkäkoipista pikkuriiviötä on pitäneet ajatukset tehokkaasti kaikkialla muualla kuin bloggauksessa. Pari, niin, ensinhän sitä mietitään kymmenen vuotta sen yhdenkin ottoa, ja sitten otetaan heti perään toinen. Onpahan seuraa toisilleen ja pysyy tosiaan isäntäväki aktiivisena. Kaikki 7 marsua voivat edelleen paksusti.

Lintubonguulistaan on yksi lisättävä, jopa. Vaikka maastossa on tullut liikuttua enemmän kuin ennen, ei kahden poukkopoukon kanssa juuri ympärilleen katsella. Kaipa ne tuosta rauhoittuvat aikuistuttuaan.

Nykyisessä duunipaikassa on nyt viihdytty vuosi, ja eteenpäin mennään. Taas yksi projekti eli taloyhtiön putkiremontti päättymässä, ja loppukiireetkin melkein ohi. Ja aina kun luulee löytäneensä sen idiooteimman ja hulluimman asukkaan, joka kaikkein parhaiten häiritsee putkiremonttia on seuraavalla mestalla vielä pahempi. Mitähän siis seuraavalla on odotettavissa. Tai seuraavilla, kaksi isoa taloyhtiötä edessä, ja oma hommani todennäköisesti sisältää siirtymistä paikasta toiseen.

Tämän päivän hulvattomiin havaintoihin töissä kuului mm. se, että noin persreiän kokoiseksi mitoitetun "saunan" kiukaan säätönappi on lauteiden alla. Hohdokasta siirtää astinjakkara pois tieltä ja kontata alalauteen alle laittamaan sauna päälle. Samassa kämpässä sekä kylppärin että vessan valaistus on kuin majakassa, kylppärissä neljää erilaista valoa, jotka kaikki saa erikseen tai yhtä aikaa pois ja päälle ja osaa saa vielä himmennettyä. No, mikäs siinä jos on rahaa, vaan kun olisi edes hiukan tolkkua ja käytöstapoja.

Ajattelin lisäillä näihin sattumanvaraisesti "hetken" biisejä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet soimaan päähän. Syytä ei välttämättä kerrota.

Hetken biisi: Sandra - Maria Magdalena