Bad car day

Aamun pienet vastoinkäymiset tuntuivat kaikki liittyvän autoon, tavalla tai toisella. Ensin ennen töihin lähtöä havaitsin unohtaneeni eväslaukun eilen autoon. Siellä oli mm. teetermospullo, joka olisi tietysti pitänyt täyttää. En jaksanut enkä oikein ehtinytkään lähteä autotallille sitä kaivamaan, vaan nappasin kaapista toisen. Ja myöhemmin sitten kahvitauolla havaitsin, että aivan kuten pelkäsin, niin teen kaataminen hyvinkin pestyyn kahvitermariin aiheuttaa mukavan sivumaun. Kahviaromista vihreää minttuteetä. Yöh.

Matkaan siis kuitenkin. Muutama kilometri kotoa, auto sanoo "piip piip anna bensaa". No pääseehän sillä sen sata kilometriä vielä, mutta matkaa taitaa olla yhteen suuntaan sen viiskymmentä, eli takaisin tullessa saa jo miettiä, että missä kohden tankkaa. Ja ylipäätään jotenkin sitä vaan kyrsii, jos heti kotoa lähtiessä bensavalo syttyy, mikä tosiaan tarkoittaa pakollista ohjelmaa paluumatkalle. Ja työpäivän aikana toki ehdin unohtaa lahjakkaasti koko asian, ja kotiin lähtiessä tosiaan luulen pääseväni suoraan kotiin, vaan ei: "piip piip anna bensaa" heti kun starttaa, ja uusi "PIIP PIIP BENSA LOPPUU KOHTA" -varoitus kilometrin kuluttua. Pakko oli siis kaartaa jo lähimmälle huoltoasemalle, tiedä mitä se seuraavaksi keksii piipattaa.

Mutta palataanpa vielä aamuun. Kymmenen kilometriä kotoa, tulee leveämpää tietä ja edellä menee kaksi autoa rinnakkain. Ehdin vaan nähdä, että jotain lentää ilmassa ja NAPS! Tuulilasissa on "hieno" pyöreä sormenpään kokoinen jälki. Tanan nastamuumiot. Sitä pitäisi kyetä suhtautumaan tuulilaseihin samanlaisena kulutustavarana kuin vaikkapa renkaat, mutta kaipa tuossa riepoo lähinnä se, että melkeinpä muiden ansiosta se lasi rikkoutuu, ja itse saat sen maksaa. Tai no, onneksi tuli sorruttua vakuutusmyyjän mainoksiin ja otettua lasivakuutus, niin saa tuonkin nyt ilmaiseksi korjattua. Kunhan on ensin tietysti pulittanut vakuutusyhtiölle summan x vuodessa. Tosin toistaiseksi olen edelleen lasivakuutuksen suhteen plussan puolella.

Mitenkään ei sitten enää yllättänyt töistä tankkauksen jälkeen kotiin ajellessa taas lentänyt nasta, joka napsahti lasiin. Jätti onneksi vain pienen pintajäljen. Ja nastanpaiskojan edellä meni maailman raivostuttavin autoilijatyyppi: tasakaasun tallaaja. Joka omalta osaltaan aiheuttikin sen, että olin hiukan liian lähellä edellä menevää. Kun oma nilkka on pään kanssa yhteistyössä ja automaattisesti pitää nopeuden tasaisena oli sitten ylämäkialamäkimikävaan, niin perkele että rasittaa ajaa, kun edellämenevän nopeus sahaa satasen rajoituksella välillä 80-110. Ja tottakai se nousee sinne maksimiin silloin, kun olisi paras ohituspaikka. Eli suoralla tai alamäessä, kun ei ole vastaantulijoita. Mutta hitto kun tulee ylämäki, niin ei voi painaa yhtään kaasua, ei. Tai kun tulee joku vastaan, niin kuskilla tulee jännäkakka housuun, ja vauhti putoaa. Hitaasti ajavia vastaan en henkilökohtaisesti omaa mitään isompia patoutumia, kunhan tosiaan ajavat koko ajan hitaasti, sillä niistä pääsee helposti ohi. Mutta nämä tissiposket vois pysyä kotona tai käyttää taksia.

Vielä pitäisi autoilla tänään. Toivottavasti lasiin ei napsahda hirvi tai vehje ei ala vinkumaan mitään muita litkuja. Tai en unohda illan päätteeksi itseäni autoon. Sekin voisi olla mahdollista.