Ei autiotalo, mutta melkoisen hylätty paikka kuitenkin. Kuuluu siihen sarjaan kiinnostavia paikkoja, jotka ovat liian lähellä, jotta niissä saisi aikaiseksi käydä. Yritän niitäkin tässä kesän mittaan kiertää. Yleensä vaan kun otetaan auto alle ja lähdetään porukalla "seikkailemaan", niin kaikki lähistöllä oleva unohtuu.
Väittävät kovasti, että tällä hautausmaalla on "outo", "kylmä" tai jopa "kummitusmainen" tunnelma. Minä en kyllä huomannut mitään outoa, mutta toki olin liikkeellä aurinkoisena iltana. Yöllä pimeässä tietysti on helpompi visioida mentaalipotilaiden nousua kuopistaan. Alueella oli muuten näkyvillä jokusia selkeitä haudankokoisia painumia, joiden kohdalla ei kuitenkaan ollut mitään muistomerkkiä. Arkun luulisi lahotessaan painuvan kasaan ja pikkuhiljaa myös maan pinnan vajoavan. Tosin kuulemani mukaan läheskään kaikkia potilaita ei ole haudattu arkuissa, vaan osa on kuopattu pelkässä säkissä. Säästöbudjettia jo 1900-luvun alkupuoliskolla niille, jotka eivät enää osaa tai voi vaatia parempaa.
Outoa tunnelmaa paikan rauhaan toi varmaankin vain allekirjoittanut. Toki voi näyttää kummalta, kun kulkija ensin polvistuu ja sitten kumartuu lähes jokaisen hautakiven kohdalla. En kuitenkaan ollut suorittamassa mitään outoja rituaaleja tai palvontamenoja, vaan kuvasin paikkaa lähes sammakkoperspektiivistä pienellä jalustalla. Ainakin yksi lenkkeilijä taisi jättää tulematta alueelle mateluni nähtyään. Ehkäpä jo tänä iltana kertoo uutta legendaa paikallisessa pubissa hullujen hautuumaan vihreäpukuisesta kummituksesta.
Tarina ja kuvat täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti