lauantai 30. toukokuuta 2009

Retkeilyä paahteessa

MissMetun kanssa päätimme viettää moisen aurinkoisen lauantain maaseuturetkellä, autiotaloja bongaten. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta loppujen lopuksi ähky meinasi iskeä, kun tyhjää torppaa pukkasi joka suunnasta.

Aloitimme retken vilkaisemalla valkoisen nykykunnon. Vajaa vuosi väliä oli muuttanut tilannetta; lahonneempi pää oli lukittu, ja ehjemmästä oli viety huonekaluja, lähinä lipastoja, pois. Toivottavasti ne oli viety omistajan toimesta, sillä joku paikalla oli riehunutkin...

Photobucket

Valokuva-albumit ja moni muu sälä oli viety pois, samoin hieno suutarin ompelukone. Papereita oli silti jäänyt paikalle, ja niistä selvisi mm., että talon isäntä on ollut syytettynä "väkijuomain vaikutuksen alaisena ajosta" vuonna 1952. Saman paperin mukaan isäntä on "naimisissa, 3 lasta, omistaa 6-tulisijaisen talon, ja harjoittaa yhdellä henkilöautolla ammattimaista liikennettä, ansaiten 200 markkaa päivässä". Hupaisia nuo vanhat sanamuodot.

Jatkoimme eteenpäin, ja vastaan tuli eräältä toiselta "alan" sivustolta tuttu kauppa.

Photobucket

Viihdyimme pihapiirissä pitkän tovin, miljöötä ihmetellen. Se on kumma, miten ennen kauppa kannatti joka kylässä, parhaassa monta. Nyt ei jyrää kuin Kitymarketit ja muut autokeskittymät. Vaikka kaipa se kaupanpito ennen oli enemmän elämäntapa, nykyään siitä pitää saada huima voitto. Ja keskusliike vetää nykyään omansa välistä.

Kaupan jälkeen istahdimme piknikille erään ränsistyneen pihapiirin nurmikolle. Piknikkarointi on turhan aliarvostettua, mikäs sen parempaa kun kiskoa eväitä ihan rauhassa viltillä istuen, ja samalla seurata moninaisia vanhan talon pieniä asukkaita. Kahvitauon jälkeen matka jatkui, ja päädyimme tutkailemaan tarkemmin ennestään tuttua kahden talon pihapiiriä. Kauniskuistisista taloista toiseen pääsi vain kauniille kuistille, mutta toisessa oli avoimien ovien päivät.

Photobucket

Talo vaikutti enemmän rengintuvalta, ja se toinen talo olisi saattanut olla päärakennus. Viimeksi tässä talossa oli asunut vanhempi rouvasihminen, vankasti Jehovan todistaja ja vankasti diabeetikko. Kärsinyt myös ruokahaluttomuudesta, ja vetäissyt siihen vaivaan useamman pullon Leovitania. Ikävää. Talon valtava navetta oli totaalisesti romahtanut, ulkorakennuksetkin lievästi rappiolla.

Matka jatkui jokusen pikkumökin kautta erittäin kauniilla koskella sijainneelle sahalle. Saharakennus oli vuosien saatossa niin sanotusti ottanut osumaa, mutta sahakone oli edelleen tallella. Koski on joskus varmasti ollut vuolaampikin, koska saharänniin ei virrannut yhtään vettä. Koskea ja veden virtausta ihmeteltyämme jatkoimme tietä eteenpäin, ja vastaan tuli oikein söpö pieni mökkipari.

Photobucket

Voi värien kirjoa, se jatkui sisälle asti. Jättiukonputki oli vallannut totaalisesti pihan, mutta onneksi se on vielä tähän aikaan vuodesta melko matalaa. Molempien mökkien ovet olivat periaatteessa auki, mutta toisessa kuistin katto oli romahtanut ja piti ovea kiinni. Toiseen kömmimme eteisen romujen yli vain todetaksemme sen olevan lähes tyhjä. Tai no, oli siellä kohtuullisen hyvää homekasvustoa.

Eikun eteenpäin. Ja hetikohta piti pysähtyä pellonreunaan. Ei ollut talo vaan kuovi.

Photobucket

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran, että piti kotiin suunnata. Vaan mitä hittoa, edelleen tulee vastaan mielenkiintoisia paikkoja. No, tämän päätimme säästää seuraavan retken aloitukseen, vaikka pikaisesti sitä tarkemmin vilkaisimmekin. Jääpä jotain odotettavaa.
Photobucket

4 kommenttia:

  1. Oli kyllä mielenkiintoinen retki. Niin monta erillätapaa mielenkiintoista kohdetta, kuviakin tuli ihan kohtuullisesti. Mukavan tarinan sait rustattua kasaan, ilo lukea. Ens reissua odotellessa :)

    Metu

    VastaaPoista
  2. Ihania tuollaiset vanhat autiot talot. Määki niitä tykkään bongailla ja kuvailen kans joskus :)

    VastaaPoista
  3. joo ja viestin lähettäjä oli sitten Pöytis, jos muistat.. :)

    VastaaPoista
  4. No johan mä nyt toki Pöytiksen muistan. :D

    VastaaPoista