sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sammutettua ja sammaloitunutta

Hilpaisin liikkeelle ihan muissakin asioissa, ja samalla päätin vilkaista jokusen tiedossa olleen paikan. Aluksi piti mennä katsomaan oliko se lehdessä mainittu palanut talo juuri se, jonka luulin sen olevan. Eli juuri se, joka oli ollut mielessä käydä vilkaisemassa, mutta koskaan ei ollut vaan saanut aikaiseksi siihen pysähtyä. Olihan se.Tyhjää täynnähän se näytti olevan, se mitä nyt ovesta ja ikkunasta kurkkien näki. Aina jotkut prkln lapsoset näissä leikkivät tulitikkujen kanssa.
Matka jatkui, ja nytpä löytyikin hieno huvila puskien keskeltä. Hauskaa kuistia ei saanut kuvattua, piha on niin umpeenkasvanut, ja vain jokunen polku risteilee siellä. Yksi polku kulkee myös kuistille, ja saattaahan olla, että täälläkin paikallinen nuoriso tai epäsosiaalinen aines viettää aikaansa. Sisällä oli ainakin rakentamisaiheista kirjallisuutta.

Ja sitten, valtavahko kivitalo hyvällä paikalla. Katto kyllä alkaa jo sammaloitua ja hiukan hakea uutta muotoa, mutta luulisi tämän silti vielä olevan pelastettavissa, jos tahtoa ja intoa on. Hillokellarin ovi häämöttää, lasi on rikki. Sisällä ehjää ja rikkinäistä pulloa ja hillopurkkia.
Sitten taas kurkistus pensaisiin. Kaunis on, mutta sisäkatot alhaalla, ja vesikaton keskeltäkin puuttuu aika iso pala. Pihaan oli juuttunut Fiat Tipo ja jotain, mikä näytti suurelta proomulta.
Lopuksi takaisin tullessa pyähdyin vielä erään "pitäisi joskus paremmin vilkaista" -paikan kohdalla, ja totesin talon myös aika menetetyksi. Ovessa oli uusi lukko ja katolle vedetty pressu suojaksi, mutta sisätilat näyttivät rikotuista ikkunoista katsottuna lähinnä siltä, että puskutraktori olisi ollut parempi vaihtoehto.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Aattelisit ny ees vähä

Omassa hommassa huomaa sen saman, minkä monen muunkin "ihmisten ilmoilla" toteutettavan ammatin edustaja joutuu myöntämään: joillakin ei hissi nouse läheskään ylös asti. Tyypillisimmillään meillä se ilmenee niin, että jos vaikkapa maalaat jonkin alueen lattian ja eristät alueen, vedät oranssit vilkkuvalot siihen, kirjoitat tuhat ja yksi varoituskylttiä ja vielä päälle päätteeksi itse ihan selkeästi heilut paikalla sitä työtä tekemässä, niin aina sinne joku tunkee "Mää vaan tästä ihan vähän" tai jopa "Ai kato, oliks tää maalattu". Sitten taas jos ihan vaan pikaisesti meinaat fiksata jotain pientä, niin johan siinä ollaan jonossa ihmettelemässä "Saaks tästä mennä". Joskus toki tulee jo mieleen, että enää ei voi olla kyse tyhmyydestä, vaan silkasta idiotismista, tai sitten ihan vaan vittuilusta. Kuten nyt vaikkapa silloin, kun keskelle keittiötä remontin tieltä nostetusta vessanpöntöstä löytyy tortut.

Jos ei nut case- väen kanssa ole aina helppoa raksalla ei se ole sitä huoltoasemamaailmassakaan. Jos nappaat vain pikaisesti raportin tai korjaat paperitukoksen, niin joka asiakas huolestuu, että tuleeko sitä bensaa. Mutta jos huputat mittarin ja laitat siihen "pois käytöstä" -kyltin, niin aina löytyy joku onnellinen, joka repii hupun pois ja yrittää tankata. Ja joskushan sieltä saattaa jotain tullakin, eri asia vaan sitten mitä se on. Eräskin rekkakuski sai karvaan opetuksen aiheesta, kun huoltoasemalla tehtiin säiliövaihdosta, ja säiliöiden putket oli kyllä jo vaihdettu, mutta mittarin tekstejä ei. Huoltomies ihmetteli huoltokaivossa ollessaan, kun pumppu lähti käyntiin. Siellä oli rekkakuski tosiaan nypännyt hupun pois, ja vihellellen tankkaili. Sitkeästi vielä koitti työmiehelle inttää, että "kyllä sieltä tulee dieseliä, kato nyt, tossa lukee". Lukee mitä lukee, polttoöljyä sinne meni.

Eikä paljon miettinyt eräskään mummo, kun rakenteilla olevalle huoltoasemalla pysäytti ja pihan laidalla kuljetuslavalla olleesta, osin vielä muovitetusta mittarista yritti tankata. Sen rinnalla ne, jotka tunkevat korttinsa sähköttömään, jo paikallaan olevaan mittariin vaikuttavat jo suorastaan ajattelevaisilta. Eräs lähes tyrkkäsi korttinsa asentajan suuhun, kun asentaja juuri kyykki mittarin sisällä sitä kytkemässä. Mutta silti pohjat vetää se herra, joka soitteli hädissään päivystyspuhelimeen automaattiin jumiutuneesta kortista. Päivystäjä meni paikalle todetakseen, että kortti oli työnnetty siihen reikään, josta kuitti tulee ulos. Herra perusteli tekostaan kovasti: "Kyllä se sinne ihan hyvin meni, kun tikulla työnsi". Niinpä.