Eloisaa elokuuta

Edellisellä kerralla olen näemmä valitellut lunta. Ja sään ääripäitä. Ja nythän on menty toista ääripäätä jo jonkin aikaa, tosin sopivasti loman alkuun lämpötilat putosivat parinkympin pintaan. Tässä sopisi pysyä, toki sadettakin saisi välillä tulla. Kotipuutarhurille kuivuus ei ole kiva juttu, ja kun omat viljelysysteemit ovat vieläkin puolitekoisina, niin kasvihuoneessa ainakin vähän nuupahdellaan ja nuokutaan.

Rakensin kasvimaan keväällä ja alkukesästä kokonaan uusiksi, ja osin istuttelut jäivätkin sitten liian myöhäiseen tai kokonaan tekemättä. Nyt on laatikot kasveille, jotteivat hukkuisi rikkaruohoihin, vaan kun tilasin maajussilta niihin multaa sain jotain seulomatonta pellonpohjaa, ja kitkemistä on edelleen riittänyt. Toki laatikosta lähtee paremmin, ja ainakaan pihan pirulainen eli niittyleinikki ei ole laatikoihin kiipeämässä. Kaalikasvit söi pääasiallisesti kirpat, jokunen parsa vielä sinnittelee. Olivat harsotettuina kyllä, mutta jostain ne sinne väliin tuppasivat. Ensi vuonna kokeilen vielä, mutta laitan runsaammin kiinankaalia syötiksi. Purjot ovat poikkeuksellisen komeita, ja porkkanaakin näyttäisi tulevan hyvin. Paria lajia sipulia taitaa myös ilmaantua, ja keräsalaatitkin varmaan ehtivät vielä. Herne ei itänyt kovin hyvin, mutta samaa olen kuullut muidenkin valittavan.

Kasvihuoneessa tosiaan kuivuutta, ensi vuodeksi täytyy hankkia parempaa varjostusta ja tehostaa kastelua. Tomaatteja ja kurkkuja on silti jo jokunen syöty, ja niitä varmasti vielä jonkin verran tulee. Pari pientä paprikapensasta yrittää lykätä yhtä paprikaa kumpikin, katsotaan nyt saako niistä mitään syötäväksi asti. Marjapuolella mansikkaa tuli ihan hyvin, kun sain keväällä mansikkanälvikkäät myrkytettyä, mutta mesimarja ei edelleenkään tehnyt yhtään marjaa. Kukki kyllä runsaasti, mutta kaikki kukat kuivuivat kasaan. Jos ensi vuonnakaan ei tee marjoja täytyy varmaan vaihtaa puskat uusiin. Kaikkitietävä googlekaan ei kertonut minulle missä voisi olla vika. Vattuja kävin tänään juuri marjatilalta keräämässä viitisen kiloa, koska pihan valtavat vattupuskat paleltuivat melkein totaalisesti viime talvena. Ovat kyllä kasvaneet hienosti takaisin, mutta marjoja ei tietenkään tullut, koska ne tulevat vasta vanhempiin versoihin. Nuoret herukkapensaat tekevät mitä tekevät, vanhemmat mustat vähän paremmin, ja tällä hetkellä odotan kieli pitkällä ensimmäisten karhunvatukoiden kypsymistä. Niitä on pensaassa sen verran, että pitäisi niistä jonkun kypsäksikin asti päästä. Karhunvatukkapensas on lisäksi kasvanut kiitettävästi, eli eiköhän sekin ensi vuonna paranna satoaan.

Noin muuten koirat ja koiranäyttelyt vievät aikaa, tosin nyt päätin laittaa näyttelyt tauolle ja odottaa, josko tuo teinikoira aikuistuisi vielä vähän. Muita harrasteita sen kanssa voi toki puuhailla...Marsuja taloudessa enää valitettavasti kuusi, Armi-matroona tuli tiensä päähän heinäkuisena päivänä 8 vuoden 1 kuukauden ja 1 päivän ikäisenä. Kunnioitettava ikä pötkylälle. "Linnustus" on edelleen ollut jäissä, vaikka veri keväällä vetikin lintupaikoille, niin valitettavan monena vapaapäivänä se vaan jäi. Aina olevinaan jotain tärkeämpää...

Hetken biisi: Mohombi - Bumpy Ride

Pieniä ovat taimet kukkapenkeiksi

Loma todellakin kului lähinnä puutarhaa tonkiessa, ja tulihan siellä jotain näkyvääkin. Kasvimaan huoltotoimenpiteet veivät alkuloman, ja lopussa oli vasta aikaa keskittyä kukkapenkkeihin. Nyt olisi oikeastaan kukkien hankinnan aika, penkit ammottavat tyhjyyttään, mutta koska olen niitä luvannut mm. äidiltäni käydä "varastamassa" en ole sitten pitänyt asialla kiirettä.

Raivasin parisen vuotta sitten tekemäni penkin ahomansikasta, joka oli vallannut sen totaalisesti. Aluksi en olisi millään viitsinyt tuhota hyvää ja satoisaa pensastoa, mutta alue ei näyttänyt siistiltä. Raastoin siis kaikki rönsyineen pois, ja teen ensi kesänä ahomansikalle ihan oman paikkansa, jossa se saa levitä rauhassa. Raivauksen alta löytyi myös tyhjiä paikkoja, joihin siirsin kukkia, jotka tosin eivät kuvassa vielä edes pilkota...Keskellä penkkiä nakottaa joku pikkukataja, olisiko sitten ollut kiinankatajan joku lajike. Aina pitäisi tallettaa lappu kasvin juurelle...Sen edessä ja oikealla puolella on kuitenkin kääpiökatajaa, vasemmalla puolella talon vanhan kukkapenkin jäännöksistä löytynyt varjohiippa. Varjohiipan takana patjarikkoa. Varjohiipan eteen laitoin kattomehitähteä, ja katajan takana on pikkusydäntä. Keskellä olisi vielä tyhjä kohta...koristepolulle penkin keskellä yrittää kangastuksista huolimatta tupata voikukkaa ja sammaltakin, oikealla sitten kuunliljapenkki, jonka keskellä keiju haaveilee:

Takapihan kivikasakin sai vihdoinkin multaa ympärilleen, ja multa rajauksen pihassa pyörineistä pienistä liuskekivenpaloista. Kivet löytyivät maan sisältä putkikaivausten yhteydessä, ja tokikaan niitä ei voinut enää takaisin putkien päälle survoa, ja kun muutenkin olin miettinyt ,että jonkinlainen iso kivi pihassa olisi ihan kiva, niin ratkaisuhan oli selvä. Kaivurikuski lopuksi tasattuaan pihan siirteli kivet keskemmälle ja asetteli ne rykelmään.
Keskelle olisi tarkoitus hakea ruusupensaan alkua, ja ympärille sitten perennoja valoisuuden mukaan. Kuvassa oikealla oleva puoli on paahteisempi, vasemmalla varjon puolella onkin jo hiukan kuunliljoja. Tällä puolella on nyt omista penkeistä jaettuna ja siirrettynä kaukasianmaksaruohoa ja akileijaa, lisäksi ripottelin tuohon karhunnatan siemeniä ja ostin tarhapäivänliljan, pari dalmatiankurjenpolvea ja purppurakeijunkukan. Toisella puolella on toistaiseksi vasta hopeahärkkiä, mirrinminttua ja pari syysleimua. Siili tarttui mukaan Citymarketin puutarhaosaston tyhjennysmyynnistä. Toivottavasti jo jonkun vuoden päästä tuossa on jotain kukkivaakin, nyt vielä näyttää lähinnä ankealta.

Jokunen ruusukin vielä kukkii, mm. maanpeiteruusu Fairy ja tämä kaunis oranssi:
Kasvimaalla perunaa on enää yhteen syöntikertaan, porkkanassa viimeinen rivi alkamassa. Lehtisalaattia taisin laittaa liikaakin, sillä sitä on runsaasti jäljellä. Purjoja on jo nautittu, ja hyviä ovat. Parsaakin saattaa tulla vielä pari lisää, mikäli säät sallivat. Ensi vuodelle jo suunnittelin, että muutan yhden perunan kolmesta rivistä mesimarjalle. Perunaa riittää vähempikin määrä.

Kasveja maalta

Loman alku on kummasti hurahtanut kasvimaan kimpussa. Tarkoitus on ollut tehdä kasvimaa-aitauksesta mahdollisimman helppohoitoinen, ja ennen kaikkea selvitä tulevaisuudessa mahdollisimman vähällä kitkemisellä. Niinpä laitoin polkujen kohdalle suodatinkankaan ja soran, sekä kasvimaan reunoille aidan viereen muovisen rajausnauhan, jotta tuo pihamme pieni pirulainen niittyleinikki ei pääsisi ulkopuolelta tunkemaan rönsyjään niin aktiivisesti. Tältä se nyt sitten näyttää kauempaa katsottuna, Kalle Korpin valvoessa hernepenkkiä:
Takana vasemmalla mansikkaa, sen edessä muutama rivi perunaa. Vasemmalla edempänä sipulia, purjoa, parsakaalia ja kukkakaalia. Oikealla takana myös sipulia ja hernettä, sen eteen piti tulla kurkkua, vaan ei tullutkaan. Edempänä porkkanaa ja punasipulia, siitä eteenpäin retiisiä (syöty jo) ja lehtisalaattia. Etualan pienet "laatikot" on varattu yrteille. Reunoilla nyt enemmänkin koristekasveja, paitsi vasemmassa etukulmassa rehottaa raparperi. Ensi vuodeksi on nyt helppo tehdä paremmat suunnitelmat ja mitoitukset mitä minnekin laittaisi. Tänä vuonna osa alasta jäi vähän tyhjäksi, ja olisin toisaalta kaivannut muitakin salaattilajikkeita.

Kaalinkasvatus täytyy ensi vuonna aloittaa aiemmin ja lisäksi pyrkiä maalle istutetut esikasvatetut taimet suojaamaan. Nyt lehdillä on käynyt turhan kova rouskutus, ja toistaiseksi vasta yksi parsakaali on innostunut kunnolla kukkimaan.
Pienempi parsa ja yksi kukkakaalikin yrittävät, mutta saa nähdä tuleeko niistä mitään. Lehdet ovat turhan reikäisiä, liian maistuvaa. Muihin kasveihin ei ole tuholaiset iskeneet *kopkop*, ja purjo ainakin kasvaa ihan kiitettävästi. Ensimmäiset porkkanat kaivoin maistiaisiksi tänään, ja herneitäkin on jo jonkin verran syöty.
Saatuani alkuviikosta kasvimaan raivaustyöt valmiiksi olen keskittynyt marjapensaisiin. Pihassa oli alkujaan melkoiset määrät puskia, mutta osa jäi autotallin alle, ja suurin osa lopuista maalämpöputkien tielle. Jäljelle jäi vain seitsemän mustaherukkaa (ei mikään suosikkilajikkeeni) ja yksi punaherukka. Lisää haettiin ja istutettiin nyt kolme punaista, yksi valkoinen ja yksi vihreä herukka, punainen ja keltainen karviainen, sekä kaksi pensasmustikkaa. Tyrniäkin olisi tarkoitus hakea, mutta se vaatii hiukan enemmän maan muokkausta, koska viihtyy hiekkaisessa maassa. Monia muitakin mielenkiintoisia marjalajikkeita löytyy, ja niitäkin varmaan jossain vaiheessa kokeilen.

Pensasmustikoille tein turveharkoista kasvualtaan. Kolme pakettia harkkoja, niistä 3,5x1 harkon kokoinen allas, sisälle havu-rodo-multaa ja taimi kumpaankin päähän. Taimien juurelle laitoin reilun kerroksen punaista koristekatetta pitämään mullan kosteana. Pensasmustikka kun viihtyy valoisassa, mutta vaatii myös paljon kosteutta. Saas nähdä, koska on satoa odotettavissa. Ainakin pupuilta nuo täytyy suojata talveksi hyvin, kuten tietysti kaikki muutkin nuoret taimet.

Kukkia, kukkia

Jalokallioinen kukkii, vihdoinkin:
Aika rentovartiseksi se on kasvanut, kaipaisi selvästi paria tukikeppiä ja lankaa. Mutta maatkoon nyt kivikkokasvien päällä. Kivikoista maksaruohot ovat kukassa, keltaiset komeassa ja myyrien mylläämä valkoinen vähemmän komeassa. Eiköhän sekin siitä leviä. Valkoisen maksaruohon vieressä oli neljä valkoista karpaattienkellotainta, joista myyrät kaatoivat kaksi. Hain keväällä vaurion huomattuani tilalle kaksi uutta, ja lapussa mainostettiin valkoiseksi. Vaan kuinkas sitten kävikään:
Etualan pienempi karpaatti ei tosiaan kovin valkoiselta näytä, kuten ei se toinenkaan keväällä haettu. No, olkoon nyt sitten sininen.

Talon pohjoispuolella rehottaa kukassa taas töyhtöangervo. Hain tälle "huiskulle" nimeä aikoinaan pitkään ja hartaasti. Kuului talon pihaan jo muuttaessamme, ja epäilen sen olevan melkoisen vanhaa alkuperää, ellei jopa talon rakentajan istuttama. Ympäristö on kovin muuttunut lähinnän minun toimestani, mutta angervo on ja pysyy. Ja kukkii komeasti joka vuosi.Kasvimaalla parsa- ja kukkakaali ovat selvästi pitäneet helteistä, ja osa taimista on melkoisen isoja. Avomaankurkku taasen käy edelleen hitaalla. Vain neljä siementä on itänyt, enkä niitä kyllä enää ala lisäämään. Olisi pitänyt siis kurkunkin suhteen jättää mieluummin harvennusvaraa, mutta luotin liikaa siementen itävyyteen. Tai sitten ne muut ottavat loppukirin heinäkuulla. Herneessä on jo nuppuja, samoin kurkkuyrtissä. Kypsiä mansikoita löytyi tänään kourallinen. Lauantaina ostamani kirsikkatomaatti kukkii myös, ja koska ilmojen on luvattu viilenevän täytyisi miettiä sille jotain suojausta. Nyt se kasvaa kukkakaalipenkin nurkassa ihan avomaalla.

Jotain jo pääsee syömäänkin

Niin, kaipa näitä täytyy alkaa narskutella, muuttuvat kuitenkin puiseviksi ja kitkeriksi, jos liikaa antaa kasvaa.
Samalla, kun retiisien kokotilanteen tarkastin vein vähän "lannoitepuikkoja" parsa- ja kukkakaalille sekä purjolle. Eli siis marsunpapanoita. Mansikka kasvoi aikoinaan hyvin niiden voimalla, joten luulisi sen muillekin kelpaavan. Ainakin jonkun tiedon mukaan kaalikasvit pitäisivät lantavedestä. Kukkakaalin tulevaisuus nyt ei näytä tällä hetkellä kovin mairittelevalta, ainoastaan yksi taimi on rehahtanut iloisempaan kasvuun, ja muut sinnittelevät parin pikku lehden voimin. Parsakaalissa on myös yksi innostunut, mutta myös useampi melkein yhtä iso. Purjot kasvavat lähes kaikki tasaista tahtia, hitaasti mutta varmasti.

Varhaismansikka, Honeoye, on saanut aikaiseksi jo jokusen sormenpään kokoisen raakileen, ja pitäisi kai alkaa miettiä marjojen suojausta linnuilta. Ostin tänä keväänä kokonaan uudet taimet, ja istutin ne muovitettuihin penkkeihin. Yksi rivi on nyt tuota varhaista ja kaksi myöhäisempää Polkaa. Pieniähän nuo taimet vielä ovat ja kukinta suhteellisen vähäistä, eli täytynee ämpärillinen käydä keräämässä jostain mansikkatarhalta. Ostaessamme talon oli pihassa valtava, villiintynyt ja levinnyt mansikkamaa, jonka hoito oli hankalaa. Suunnittelin sen uudistamista jo muutenkin, mutta pari vuotta sitten ensin talvella myyrät mylläsivät sen täysin ja sen jälkeen päätimme olla säästelemättä sitä, ja maalämpöputket kaivettiin tylysti sen poikki.

Vanhalla kunnon alppiruusulla eli rhododendronilla on taas hyvä vuosi.Näitä vaaleanliloja, hyvin vanhoja pensaita on pihassa kaksi. Lisäksi olen laittanut kaksi tainta, valkoisen ja punaisen. Valkoinen näytti yrittäneen kukkia, mutta punainen keskittyy ilmeisesti koon kasvattamiseen tänä vuonna. Nämä vanhatkaan eivät ole joka vuosi kunnolla kukassa, ja osasyy tietysti voi olla laiska hoitajakin, joka ei jaksa niille kantaa lantaa ja vettä.

Juhannukseksi voisi hakea pikku puuhasteltavaa taimimyymälästä, eli jokusen turveharkkopaketin, vähän havu-rodomultaa ja pari pensasmustikan tainta. Ja kenties jotain aluskasvia pensasmustikalle.

Kurkku piilottelee

Harmittavan vähän ehtii puutarhasta raportoida, mutta jotain nyt aina joskus. Aamupäivästä suoritin pieniä kitkentätoimenpiteitä kasvimaalla, niittyleinikki haluaa vallata ruohosipulipenkin ja peittää kurkkuyrtin sekä köynnöskrassin alleen. Krassi enemmän koristeeksi laitettu, saa kasvaa kasvimaan verkkoaidalla. Krassia kai voisi syödäkin, mutta en ole tullut koskaan maistaneeksi. Kasvimaan toiselle laidalle laitoin kehäkukkaa, osin koristeeksi, osin siksi, että se kuulemma karkottaa jokusia kasvituholaisia.

Kaikki muu osoittaa jo elonmerkkejä, paitsi avomaankurkku. Eiköhän sekin tosin mukaan ehdi, vaikka kylmät säät kylvön jälkeen ovat hidastaneet itämistä. Retiisi on jo ehtinyt pisimmälle, ja hiukan harvensinkin retiisipenkkiä tänään.Mansikat ovat jo sievästi kukassa, ja viime yöksi viritinkin melkein koko kasvimaalle harson. Lämpötila putosi kuitenkin sen verran lähelle nollaa, etten halunnut riskeerata.

Mansikka kukkii myös muualla pihassa. Nimittäin ahomansikka. Ja kukkapenkissä. Olen tarkoituksella varjellut sitä, koska marjat ovat turkasen hyviä, mutta nyt on kohta pakko tehdä asialle jotain. Täytynee perustaa ahomansikkamaa jonnekin, ja koittaa raivata tuolta penkistä edes orvokit ja kääpiökatajat näkyviin.

Kivikkopenkki selvisi osin myyrien viimetalvisesta hyökkäyksestä, osin ei. Etuosa on verheä ja melkein täynnä kasvia, takaosassa valkomaksaruoho koittaa toipua kaivauksista, ja karpaattienkelloja hainkin jo pari lisää syötyjen tilalle. Keskellä korkeana kasvava jalokallioinen on rehahtanut kasvuun. Ostin sen paikalleen viime kesänä, enkä ole vielä nähnyt sen kukkivan. Kuvassa on penkin etualaa, edessä kaukasianmaksaruoho, sen takana oikealla kattomehitähteä ja takana keskellä jalokallioinen. Oikeassa yläkulmassa näkyy vielä heinikkoa, tuo kukkapenkin osa odottaa jatkopalaa syöksytorveen, jotta vesi menisi salaojakaivoon eikä huuhtoisi penkistä multia. Ja pari voikukkaa näemmä yrittää hiipiä salakavalasti kivien välistä.

Kivikkopenkin vieressä osa paahteisen paikan perennoista on täydessä kukassa, kuten kurjenpolvi ja sammalleimu:

Linnunpöntöissä on aktiivista elämää. Loppujen lopuksi kirjosieppo -tuo pieni pirulainen- valtasi kolmesta pöntöstä kaksi, ja vain pienin jäi tinteille. Nyt pöntöistä kuuluu pientä piipitystä, ja vanhemmilla on täysi työ hakea ruokaa nälkäisille kidoille. Siinä saa tintti ja sieppo sukkuloida aika monta kertaa edestakaisin, koko valoisan ajan.

Puuhaa piisaa ettei tänne kerkeä.

Krookukset ovat nousseet ja auenneet, lähes kaikki. Pupu Pitkäkorva on narskutellut jokusesta lehtiä, mutta toistaiseksi kukat ovat saaneet olla rauhassa. Takapihalla oli jälkiä vähän isommastakin narskuttelijasta, mutta sen hampaisiin ei ole ilmeisesti mikään kasvava joutunut. Syvät sorkanjäljet ovat silti painuneet pehmeään multaan, eli kauriiksi muuttunut peura siellä on tepsutellut. Pahasti juuri hedelmäpuuntaimien lähettyvillä. Taimet oli kyllä huolella suojattu, ja niihin eivät myyrät olleet päässeet käsiksi. Pupu oli suorittanut pientä leikkausta, mutta sen jäljet oli korjattavissa, koska leikata niitä olisi pitänyt kuitenkin. Kirsikassa ja päärynässä oli jo näkyvissä silmun alkuja, luumu ja toinen omenapuu eivät vielä ainakaan osoita elonmerkkejä. Toisen omenapuun myyrät mutustelivat ja jänikset viimeistelivät, kun tyhmä minä luuli sen olevan jo tarpeeksi vanha ja jyrsimille kelpaamaton. Olikin juuri sopivasti ehtinyt omenantekoikään, hyvähän se on tässä välissä matalaksi leikata. Jos nyt sitten edes enää herää henkiin.

Kevätlantaa on heitelty ja suuri suunnittelu käynnissä. Autotallin sivustan keltaisen rinteen loppuunsaattaminen on varmaankin alkukesän hommia, samoin pihapolut pitäisi viimeinkin tehdä valmiiksi, etei tarvitse normaalin suomalaisen sadekesän sattuessa mudassa tarpoa. Ja se terassi...kaasugrilli tarttui tarjouksesta matkaan, eli terassin rakentamista ei voi enää vitkutella. Tuota kun ei parvekkeella käytetä.

Haravoin loput moskat pihasta, ja totesin, että meillä on erikoislaatuinen vaahtera. Se tekee käpyjä:
Tai sitten syyllinen pukeutuu mustaan, punaiseen ja valkoiseen:


Parsa- ja kukkakaali kasvavat sisällä edelleen kohinalla, mutta purjo ei näytä nyt kovin hyvältä. Sen päällä oli vissiin muovi liian kauan, ja sirkkalehdet ottivat siitä nokkiinsa. Uusia purjoja en kyllä enää laita, tuli jo noiden kanssa vähän kiire. Kesäkukkia on myös noussut monenlaisia, ainakin krassia, päivänsineä ja pieniä daalioita on itänyt, ja iso daalia sekä miekkaliljatkin versoavat kovaa tahtia. Ainoastaan lyhtykoiso ei ole velä herännyt. Mutta kaipa sekin vielä ehtii.

Myyrien vessoja tyhjentämässä

Illalla iski aurinko, ja se houkutti ulos. Lintulautojen alla oli röykkiöittäin auringonkukansiementen ja kauran kuoria, ja ne olivat vaivanneet silmää jo hetken. Ruokinta-aikaan niistä ei välitä, mutta kun trafiikki hiljenee, niin asia muuttuu. Haravoin ja lapioin niitä kompostiin kaksi kottikärryllistä tällä kertaa, aiemmin vein jo jonkin verran, ja niitä jäikin vielä hivenen jäiseen maahan. Evästetty on, siis.

Haravointi ei kuulu mielipuuhiini, ja onneksi lehtipuita ei pihassa edes tuhottomasti ole. Vaahteranlehdet pyrin haravoimaan, ne kun maatuvat hitaammin. Koivunlehtien annan olla, ja aina on tähän asti nurmikko koivun allekin noussut. Vaahteranlehtien haravoinnin ajankohdan en ole niin pitänyt väliä, kunhan ne jokseenkin kesän tullen ovat kompostissa. Syksy tai kevät, aivan sama. Jokusia lehtiä olin kasannut kukkapenkkeihin, ja ne haravoin tänään pois. Se ei yllättänyt, että sipulikasvit pukkaavat kasvua, mutta moni perennakin jo talon eteläseinustan penkissä nostaa päätään. Akileijassa ja kurjenpolvessa oli ainakin jo eloa havaittavissa. Ja ilmeisesti pihan valtava myyräyhdyskunta ei ole kuitenkaan isompia tuhoja saanut aikaan, sillä lähes kaikki sipulit tuntuvat heränneen, ja kukkapenkkejä ei ole pahemmin kaiveltu. Mitä nyt sitten tosiaan niitä myyrien vessoja löytyi paristakin kukka-astiasta. Tai ainakin papanakasat oli sitä luokkaa, etten usko edes niinkään pieniaivoisen eläimen kuin peltomyyrän ainakaan ruokakomeroonsa moisia lykkäävän.

Myyränpapanoista päästäänkin myyräkuumeeseen. Moni tuttu mainitsi tuossa, ettei aio keväällä haravoida ilman hengityssuojainta, koska myyriä on niin tuhottomasti. Itse en jaksanut moiseen hysteriaan sortua, vaikken toki noita kakkakasoja myös impannutkaan. Voi tietysti olla, että asenne kostautuu ja parin viikon päästä päivittelen blogia sairaalasta käsin. Myyräkuume on tietysti siitä kavala sairaus, että sen voi sairastaa huomaamattaan, tai siihen voi kuolla. Ja melkein kaikkea siltä väliltä. Sehän on kyllä muistettava, että myyräkuumetta levittää vain metsämyyrä, ja tuo pihojen pikku paholainen on useammin peltomyyrä. Yhtään metsämyyrää en ole tässä talven aikana nähnyt, ainoastaan peltomyyriä, metsähiiriä, päästäisiä ja niitä hemmetin rottia. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö tässä niitä olisi. Jostainhan puoliskokin kyseisen taudin sai muutama vuosi sitten, ja vietti vajaan viikon sairaalassa. Selvisi kuitenkin ilman mitään pysyviä haittoja.

Krookukset aukeavat varmaan huomenna, jos on aurinkoinen päivä. Ensimmäinen sinililja eteläseinustalla kukkii jo, ja se on joku vanha karkulainen. Autotallin viereen tehtyyn "keltaiseen rinteeseen" on kyllä joku hampaineen iskenyt, eli nousevat krookuset on vedetty poikki. Epäilen syylliseksi erästä pitkäkorvaista ja töpöhäntäistä, joka kavereineen viihtyy pihassa liiankin hyvin...