torstai 11. elokuuta 2011

Haiseva, haisevampi, haisevin, ja hänen naapurinsa

Aiemmin joskus muistelin enemmän tai vähemmän pahalta haisseita työkohteita, ja silloin voittajaksi nousi asunto, jossa oli palanut vaahtomuovisohva. Vaan ei niin pahaa hajua, ettei olisi sen ylittäjää...

Meitä varoiteltiin jo taannoin purkukatselmuksen jälkeen, että siinä x-rapussa on sitten vaikka mitä kummallista. On tavaraa keräävä pariskunta, jonka asunnossa kuljetaan kujia tavara- ja lehtikasojen välissä. On joku perhe, joka heti laputti ulko-oveaan, että heille ei saa tulla ennen kellonaikaa x. On joku taiteilija, jonka asunto on vähintäänkin kummallisesti sisustettu...ja on sitten mummo, joka HAISEE.

Jo purkukatselmuksessa olleet miehet kakoivat hajua, ja kauhistelivat mummon sotkuisia nurkkia ja ennenkaikkea liesituulettimen päällä ollutta kärpäsmattoa. Tässä vaiheessa asialle ja hajulle kuitenkin vielä enemmänkin naureskeltiin, että onpa noita nähty, ei kai siinä nyt mitään uutta ole. Vaan kun tuli aika mennä asuntoon oikeasti töihin, niin eipä enää naurattanut. Haju oli jotain sanoinkuvaamatonta, ja se tunki joka huokoseen ja rakoseen ja jäi nenään roikkumaan. Pääasiallisesti haju oli jollain lääkeaineella marinoitua kusta, mutta siihen sekoittui toki ne "normaalit" roskikset ja paskat ja muut. Joku käytti hajua vastaan eteerisiä öljyjä, joku pidätti hengitystä asunnossa ja kävi rapun puolella haukkaamassa happea. Itse totesin parhaaksi aseeksi kemiallisen suodatinmaskin höystettynä Vicks Vaporubilla. Mummosta oltiin yhteydessä isännöitsijään, koska toki moisessa hajussa asuminen (ja jokseenkin kaikkien tuotoksien housuun laskeminen) viittaa jo siihen, ettei elämänhallinta enää ole oikein kohdallaan ja asuinpaikka olisi kenties jossain muualla. Aika paljon päivittelyä ja yhteydenottoja tarvittiin, kunnes mummo kiikutettiin pariksi viikoksi, siis vain väliaikaisesti, jonnekin muualle asumaan. Asunnossa kävi kyllä siivoojakin kuuraamassa paikkoja kloorilla, mutta sen verran oli muovimatto jo marinoitunut, ettei se juurikaan auttanut asiaa. Mummo muutti työn valmistuttua takaisin, ja kieltämättä surku tuli, sillä johonkin nämä ihmiset pitäisi saada asumaan, mutta kun ei ole sosiaalitoimella resursseja niin ei kai sitten ole.

Ei se samainen x-rappu muutenkaan ihan putkeen mennyt. Purkuvaiheessa piti putkien olla jo tyhjät, ja purkumies päästettiin niitä sitten puukkosahaamaan poikki ja kantamaan pihalle. Pari siinä menikin hienosti, seuraavassa linjassa alkoi hetken matkaa sahattuaan vesi lentää. Lensi sitten siihen malliin, että pariin asuntoon päästiin tekemään eteis- ja keittiöremontteja. Romunkerääjäpariskunta veteli hemapaa nenään, kun tavaroita jouduttiin siirtelemään uusien antennijohtojen tieltä, ja taiteilijalla oli ihan omia näkemyksiään monesta asiasta. Ja mitäpä keksi sen perheen isukki, joka niitä aikarajoja yritti asetella heti alkuunsa...vietti erästä viikonloppua ilmeisesti hiukan nestemäisissä merkeissä, ja kun vessa oli jo purettu eikä kellariinkaan jaksanut aina hoippua niitä nesteitä tyhjentämään, niin kusaisipa sitten runsaat määrät keittiön nurkkaan, auki purettuun putkihormiin. Josta ne liemet valuivat alakerran keittiöön, kaappeihin, työtasoille jne, sekä myös saman kämpän eteiseen ja jopa eteismaton alle. Onneksi alakertaan oli muutenkin alkamassa keittiöremontti, joten kusija sai hiukan lievennystä toimistaan, mutta ei desinfiointifirman lasku silti mikään pieni ollut, ja kaikkea muutakin "pientä" herran maksettavaksi päätyi. Kallista kusemista.


torstai 4. elokuuta 2011

Sivuston uudistusta

Retkeilyä ei ole niin järisti tullut harrastettua, sopivien paikkojen tutkailua kyllä jonkin verran. Sivusto on laahannut silti jäljessä jo jonkin aikaa, lähinnä parin koneen- ja ohjelmistonvaihtojen takia ei vaan ole tullut tehtyä uusia gallerioita. Nyt päätin lopulta tekaista homman uusiksi.

Gallerioiden uudistuksen aloitin jo, ja hidastahan se tietysti on, vaikken järisti jaksa kuvia käsitelläkään. Uusiin gallerioihin kuvat tulevat huomattavasti isompina, ensimmäiset versiot kun tuli tehtyä läppärillä jossa oli postimerkin kokoinen näyttö, ja sovitin kuvat silloin sen mukaan. Gallerioihin pääsi myös pesiytymään troijalaisia jossain vaiheessa erään koneen virustorjunnan tiltattua (eipä ole muuten sen jälkeen taloudessa winkkarikoneita nähtykään), ja näistäkin toivottavasti viimeinkin päästään tällä operaatiolla eroon.

Muuten sivut pitäisi saada toimimaan kaikilla näytöillä oikein ja linkityksiä kai pitäisi parantaa. Nythän eri linkkilaatikot hyppivät minne sattuu ja saattavat mennä päällekkäinkin, riippuen koneesta, selaimesta ja näytöstä. Näitä juttuja, joita itsekseen asioita opiskeleva aloitteleva koodaaja ei osaa ottaa huomioon....

tiistai 2. elokuuta 2011

Eloisaa elokuuta

Edellisellä kerralla olen näemmä valitellut lunta. Ja sään ääripäitä. Ja nythän on menty toista ääripäätä jo jonkin aikaa, tosin sopivasti loman alkuun lämpötilat putosivat parinkympin pintaan. Tässä sopisi pysyä, toki sadettakin saisi välillä tulla. Kotipuutarhurille kuivuus ei ole kiva juttu, ja kun omat viljelysysteemit ovat vieläkin puolitekoisina, niin kasvihuoneessa ainakin vähän nuupahdellaan ja nuokutaan.

Rakensin kasvimaan keväällä ja alkukesästä kokonaan uusiksi, ja osin istuttelut jäivätkin sitten liian myöhäiseen tai kokonaan tekemättä. Nyt on laatikot kasveille, jotteivat hukkuisi rikkaruohoihin, vaan kun tilasin maajussilta niihin multaa sain jotain seulomatonta pellonpohjaa, ja kitkemistä on edelleen riittänyt. Toki laatikosta lähtee paremmin, ja ainakaan pihan pirulainen eli niittyleinikki ei ole laatikoihin kiipeämässä. Kaalikasvit söi pääasiallisesti kirpat, jokunen parsa vielä sinnittelee. Olivat harsotettuina kyllä, mutta jostain ne sinne väliin tuppasivat. Ensi vuonna kokeilen vielä, mutta laitan runsaammin kiinankaalia syötiksi. Purjot ovat poikkeuksellisen komeita, ja porkkanaakin näyttäisi tulevan hyvin. Paria lajia sipulia taitaa myös ilmaantua, ja keräsalaatitkin varmaan ehtivät vielä. Herne ei itänyt kovin hyvin, mutta samaa olen kuullut muidenkin valittavan.

Kasvihuoneessa tosiaan kuivuutta, ensi vuodeksi täytyy hankkia parempaa varjostusta ja tehostaa kastelua. Tomaatteja ja kurkkuja on silti jo jokunen syöty, ja niitä varmasti vielä jonkin verran tulee. Pari pientä paprikapensasta yrittää lykätä yhtä paprikaa kumpikin, katsotaan nyt saako niistä mitään syötäväksi asti. Marjapuolella mansikkaa tuli ihan hyvin, kun sain keväällä mansikkanälvikkäät myrkytettyä, mutta mesimarja ei edelleenkään tehnyt yhtään marjaa. Kukki kyllä runsaasti, mutta kaikki kukat kuivuivat kasaan. Jos ensi vuonnakaan ei tee marjoja täytyy varmaan vaihtaa puskat uusiin. Kaikkitietävä googlekaan ei kertonut minulle missä voisi olla vika. Vattuja kävin tänään juuri marjatilalta keräämässä viitisen kiloa, koska pihan valtavat vattupuskat paleltuivat melkein totaalisesti viime talvena. Ovat kyllä kasvaneet hienosti takaisin, mutta marjoja ei tietenkään tullut, koska ne tulevat vasta vanhempiin versoihin. Nuoret herukkapensaat tekevät mitä tekevät, vanhemmat mustat vähän paremmin, ja tällä hetkellä odotan kieli pitkällä ensimmäisten karhunvatukoiden kypsymistä. Niitä on pensaassa sen verran, että pitäisi niistä jonkun kypsäksikin asti päästä. Karhunvatukkapensas on lisäksi kasvanut kiitettävästi, eli eiköhän sekin ensi vuonna paranna satoaan.

Noin muuten koirat ja koiranäyttelyt vievät aikaa, tosin nyt päätin laittaa näyttelyt tauolle ja odottaa, josko tuo teinikoira aikuistuisi vielä vähän. Muita harrasteita sen kanssa voi toki puuhailla...Marsuja taloudessa enää valitettavasti kuusi, Armi-matroona tuli tiensä päähän heinäkuisena päivänä 8 vuoden 1 kuukauden ja 1 päivän ikäisenä. Kunnioitettava ikä pötkylälle. "Linnustus" on edelleen ollut jäissä, vaikka veri keväällä vetikin lintupaikoille, niin valitettavan monena vapaapäivänä se vaan jäi. Aina olevinaan jotain tärkeämpää...

Hetken biisi: Mohombi - Bumpy Ride