Töissä tuli vietettyä pari viikkoa kypäräpäiden valtakunnassa, kunnes tänään kävi käsky toisaalle. Tosin välissä suoritin paikkuuta, kun kahvipannu loiskahtaa tapettiseinään ei asiasta selvitä kuin uusimalla tapetti. Onneksi oli viime keväänä remontoimani kämppä, ja tapettia oli jäljellä.
Tuo kypäränpito on yksi näitä älyttömiä säädöksiä, joita rakennusalalle on tullut. Toki tarpeellinen niissä kohteissa, joissa on nosturi paikalla, tai muuten työskennellään useammalla tasolla. Mutta putkiremontissa, jota pääosin tehdään asunnoissa...no, ehkä siinä purkuvaiheessa kyllä, mutta muuten...tiellä se on, ja sen ansiosta etenkin pidemmät hemmot kopauttelevat päätään joka paikkaan. Mutta turvallisuusmääräysten suhteenhan tästä maasta tulee yhä enemmän ja enemmän pikkuamerikka.
Väänsin äsken pari leipomusta isänpäivää varten, jota meillä vietetään jo huomenna lauantaina. Sunnuntaina kun kutsuu taas koiranäyttely. Itse en juurikaan jaksa innostua moisista pakkopullapäivistä, mutta kun muut niitä niin tärkeinä pitävät, niin ei viitsi iloa pilata. Ja kalenteriin kun vilkaisee, niin lisää pakkopullaa tulossa, sillä kohtahan on aika taas aloittaa se jokavuotinen "kai te nyt ennen joulua vielä tulette käymään" -saaga. Enkä tänäkään vuonna usko maailmanloppuun joulun jälkeen.
Hetken biisi: Leevi and the leavings - Onnelliset
perjantai 12. marraskuuta 2010
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
108. Pajulintu
Jokunen viikko takaperin silmään osui parvekkeella pyörähtänyt harmaa pieni lintu. Ei näyttänyt yleisimmiltä pihavierailtamme, ja jäin hetkeksi odottamaan sen uudelleen ilmestymistä. Tulihan se näkösälle, ja arvelin sen olevan joku näistä yleisimmistä lintulajeista, jotka eivät yleensä pihaan eksy. Tarkistus kirjasta: pajulintu. Eli se yleisin laji.
Back in business
Jaaha, onpa ollut hiljaista. Pari pitkäkoipista pikkuriiviötä on pitäneet ajatukset tehokkaasti kaikkialla muualla kuin bloggauksessa. Pari, niin, ensinhän sitä mietitään kymmenen vuotta sen yhdenkin ottoa, ja sitten otetaan heti perään toinen. Onpahan seuraa toisilleen ja pysyy tosiaan isäntäväki aktiivisena. Kaikki 7 marsua voivat edelleen paksusti.
Lintubonguulistaan on yksi lisättävä, jopa. Vaikka maastossa on tullut liikuttua enemmän kuin ennen, ei kahden poukkopoukon kanssa juuri ympärilleen katsella. Kaipa ne tuosta rauhoittuvat aikuistuttuaan.
Nykyisessä duunipaikassa on nyt viihdytty vuosi, ja eteenpäin mennään. Taas yksi projekti eli taloyhtiön putkiremontti päättymässä, ja loppukiireetkin melkein ohi. Ja aina kun luulee löytäneensä sen idiooteimman ja hulluimman asukkaan, joka kaikkein parhaiten häiritsee putkiremonttia on seuraavalla mestalla vielä pahempi. Mitähän siis seuraavalla on odotettavissa. Tai seuraavilla, kaksi isoa taloyhtiötä edessä, ja oma hommani todennäköisesti sisältää siirtymistä paikasta toiseen.
Tämän päivän hulvattomiin havaintoihin töissä kuului mm. se, että noin persreiän kokoiseksi mitoitetun "saunan" kiukaan säätönappi on lauteiden alla. Hohdokasta siirtää astinjakkara pois tieltä ja kontata alalauteen alle laittamaan sauna päälle. Samassa kämpässä sekä kylppärin että vessan valaistus on kuin majakassa, kylppärissä neljää erilaista valoa, jotka kaikki saa erikseen tai yhtä aikaa pois ja päälle ja osaa saa vielä himmennettyä. No, mikäs siinä jos on rahaa, vaan kun olisi edes hiukan tolkkua ja käytöstapoja.
Ajattelin lisäillä näihin sattumanvaraisesti "hetken" biisejä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet soimaan päähän. Syytä ei välttämättä kerrota.
Hetken biisi: Sandra - Maria Magdalena
Lintubonguulistaan on yksi lisättävä, jopa. Vaikka maastossa on tullut liikuttua enemmän kuin ennen, ei kahden poukkopoukon kanssa juuri ympärilleen katsella. Kaipa ne tuosta rauhoittuvat aikuistuttuaan.
Nykyisessä duunipaikassa on nyt viihdytty vuosi, ja eteenpäin mennään. Taas yksi projekti eli taloyhtiön putkiremontti päättymässä, ja loppukiireetkin melkein ohi. Ja aina kun luulee löytäneensä sen idiooteimman ja hulluimman asukkaan, joka kaikkein parhaiten häiritsee putkiremonttia on seuraavalla mestalla vielä pahempi. Mitähän siis seuraavalla on odotettavissa. Tai seuraavilla, kaksi isoa taloyhtiötä edessä, ja oma hommani todennäköisesti sisältää siirtymistä paikasta toiseen.
Tämän päivän hulvattomiin havaintoihin töissä kuului mm. se, että noin persreiän kokoiseksi mitoitetun "saunan" kiukaan säätönappi on lauteiden alla. Hohdokasta siirtää astinjakkara pois tieltä ja kontata alalauteen alle laittamaan sauna päälle. Samassa kämpässä sekä kylppärin että vessan valaistus on kuin majakassa, kylppärissä neljää erilaista valoa, jotka kaikki saa erikseen tai yhtä aikaa pois ja päälle ja osaa saa vielä himmennettyä. No, mikäs siinä jos on rahaa, vaan kun olisi edes hiukan tolkkua ja käytöstapoja.
Ajattelin lisäillä näihin sattumanvaraisesti "hetken" biisejä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet soimaan päähän. Syytä ei välttämättä kerrota.
Hetken biisi: Sandra - Maria Magdalena
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
107. Kivitasku
Kivitaskuja on pesinyt vanhempieni mökillä "aina", ja onhan niitä siellä "nähty". Mutta kuten olen aiemminkin todennut, niin en ole halunnut listata mitään nähtyä, jos en ole varmaksi sitä nähdessäni tunnistanut. Tänään käväisin paikalla, ja räksien ja peippojen seurasta matkaan joen toiselle puolelle singahti myös kivitaskupari. Nyt siis varmasti. :)
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
106. Sinisuohaukka
Läksimme Metun kanssa kevään ensimmäiselle autiotaloretkelle, tarkoitus pysytellä vähän lähempänä kotiseutuja ja vilkaista jokunen vanha tuttu uudestaan, sekä jokunen bongaus. Eli ei kummempia tavoitteita, eikä mitään mullistavaa sillä saralla löytynytkään.
Sen sijaan ajellessamme peltotietä Metu havaitsi pellon päällä kaartelevan valkoisen linnun, jolla oli mustat siivenkärjet. Minä tivasin sitä ensin lokiksi, mutta onneksi Metu piti päänsä, ja pysähdyttiin tarkemmin katsomaan. Sinisuohaukkahan se. Seurasimme pitkään sen saalislentoa matalalla pellon yllä, ja välillä haukka säikytteli pellolla aurinkoa ottaneita kuovejakin pienelle pakolennolle. Hauska liituri.
Sen sijaan ajellessamme peltotietä Metu havaitsi pellon päällä kaartelevan valkoisen linnun, jolla oli mustat siivenkärjet. Minä tivasin sitä ensin lokiksi, mutta onneksi Metu piti päänsä, ja pysähdyttiin tarkemmin katsomaan. Sinisuohaukkahan se. Seurasimme pitkään sen saalislentoa matalalla pellon yllä, ja välillä haukka säikytteli pellolla aurinkoa ottaneita kuovejakin pienelle pakolennolle. Hauska liituri.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
105. Järripeippo
Taaskin pihasta havaittu "uutuus", eli pikapikaa ruokinnalla pyörähtänyt paluumuuttaja. Kerrankin niin, että tunnistin uuden lajin ilman kirjaa, olin kai sitä tarpeeksi monta kertaa tullut katsoneeksi jo etukäteen, ja toki tuo muistuttaa tavan peippoa muodoltaan, vaan ei väreiltään. Kaksi koirasta viihtyi hetken aikaa nokkimassa maahan pudonneita murusia.
Paluumuuttajia on tullut jo muitakin, västäräkkiä myöten. Naaraspeipot ovat vielä havaitsematta, koiraita liikkuu pihassa päivittäin. Punarinta pyörähti pihassa kerran, vihervarpuset taas käyvät syömässä päivittäin. Töyhtöhyypät ja kurjet on myös tullut nähtyä. Tästä se kevät ja linturetket taas alkavat.
Paluumuuttajia on tullut jo muitakin, västäräkkiä myöten. Naaraspeipot ovat vielä havaitsematta, koiraita liikkuu pihassa päivittäin. Punarinta pyörähti pihassa kerran, vihervarpuset taas käyvät syömässä päivittäin. Töyhtöhyypät ja kurjet on myös tullut nähtyä. Tästä se kevät ja linturetket taas alkavat.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Päivän mietelauseet
Mina olla Hussein. Mina tulla tuolta kauka toinen maa, ensin menna ita ja sitten etela ja sitten tulla minun maa. Mina olla taalla purkamassa kylpyhuone, mina piikkaa kaikki pois. Sitte mina aina huuta putkimies: "Tule tanne akkia, vesi lenta!"
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Pikkubisnestä
Suoritin eilen reippaan kierroksen lähimaastojen kirpputoreilla. Mitään ei suoranaisesti ollut hakusessa, vaikka toki jokunen sarja onkin keräilyssä, ja niitä on hyvä samalla bongailla. Ja satunnaisestihan jotain muutakin mielenkiintoista aina löytyy, vaikka koitankin turhan krääsän keräämistä välttää viimeiseen asti.
Siinä pyöriessä osui silmään muutama mainio liikeidea. Pikkurahoista puhutaan, mutta voittoprosentit toki huimia. Tai no, todennäköisesti näissä mennään kuitenkin linjalle "ei se ole tyhmä joka pyytää vaan..."
1. Viinipullot. Oikeasti vanhat pullot ovat usein mielenkiintoisia ja jokunen meiltäkin löytyy. Samoin Happy cat- pullot ovat keräyksen alla. Mutta sitä näemmä voisi irrotella jokaisesta juomastaan viinipullosta etiketin ja kiikuttaa ne kirppispöytään. Hinnaksi toki vähintään euro, mielellään enemmän. Ainakin jos kyseessä on sininen tai vihreä pullo, niin kaksi euroa on sopiva vähimmäishinta. Sekin hymyilytti Happy cat-pulloissa, että Alkossa tällä hetkellä myynnissä olevaa väriä myytiin kirppiksellä jokseenkin samaan hintaan tai jopa kalliimmalla kuin Alkon hinnasto tuolle määrää. Toisaalta se viini on kyllä niin pahaa, että ehkä siitä voi vähän maksaakin, että joku muu juo sen pois.
2. Muumimukit. Vanhat mukit ovat keräilytavaraa ja sen hintaisiakin, mutta jos mukeja noin huvikseen ja hetken mielijohteesta ostaa, niin kannattaa ensin tsekata tarjonta jostain halpaketjusta. Tämän hetken tuotannon mukeilla tuntui pyynti olevan järjestään enemmän kuin kaupassa, joten tässäkin voisi olla kokeilun paikka....
3. Peltipurkit. Tässäkin pätee se, että vanhat ovat keräilytavaraa ja saattavat maksaa. Mutta tokihan sitä voi laivaristeilyiltä ostella niitä peltipurkkikarkkeja, syödä karkit ja pistää tyhjän purkin myyntiin jokseenkin samalla hinnalla, kun mitä siitä on laivalla maksanut täytenä. Se on sitten eri asia käykö kauppa.
4. Palapelit. Ostaako joku oikeasti normi tuhannen palan palapelejä kirppikseltä kalliimpaan hintaan kun niitä saa vaikkapa Tiimarista tai muista vastaavista kaupoista? Toki kai, jos kuva on just joku tietty hieno, mutta muuten...etenkin kun pääsääntöisesti kirppispalapeleistä ei ole takeita, että löytyykö kaikki palat. Ja se jos mikä syö miestä tai naista kun pala puuttuu.
Pitäisi itsekin yrittää taas välillä saada aikaiseksi pöytä varata, mutta ajattelin nyt kuitenkin välttää ylihinnoittelua ja turhan pienen krääsän kantamista myyntiin. Jos sitten ei vaikka tarvisi kantaa niin paljon tavaraa takaisin.
Siinä pyöriessä osui silmään muutama mainio liikeidea. Pikkurahoista puhutaan, mutta voittoprosentit toki huimia. Tai no, todennäköisesti näissä mennään kuitenkin linjalle "ei se ole tyhmä joka pyytää vaan..."
1. Viinipullot. Oikeasti vanhat pullot ovat usein mielenkiintoisia ja jokunen meiltäkin löytyy. Samoin Happy cat- pullot ovat keräyksen alla. Mutta sitä näemmä voisi irrotella jokaisesta juomastaan viinipullosta etiketin ja kiikuttaa ne kirppispöytään. Hinnaksi toki vähintään euro, mielellään enemmän. Ainakin jos kyseessä on sininen tai vihreä pullo, niin kaksi euroa on sopiva vähimmäishinta. Sekin hymyilytti Happy cat-pulloissa, että Alkossa tällä hetkellä myynnissä olevaa väriä myytiin kirppiksellä jokseenkin samaan hintaan tai jopa kalliimmalla kuin Alkon hinnasto tuolle määrää. Toisaalta se viini on kyllä niin pahaa, että ehkä siitä voi vähän maksaakin, että joku muu juo sen pois.
2. Muumimukit. Vanhat mukit ovat keräilytavaraa ja sen hintaisiakin, mutta jos mukeja noin huvikseen ja hetken mielijohteesta ostaa, niin kannattaa ensin tsekata tarjonta jostain halpaketjusta. Tämän hetken tuotannon mukeilla tuntui pyynti olevan järjestään enemmän kuin kaupassa, joten tässäkin voisi olla kokeilun paikka....
3. Peltipurkit. Tässäkin pätee se, että vanhat ovat keräilytavaraa ja saattavat maksaa. Mutta tokihan sitä voi laivaristeilyiltä ostella niitä peltipurkkikarkkeja, syödä karkit ja pistää tyhjän purkin myyntiin jokseenkin samalla hinnalla, kun mitä siitä on laivalla maksanut täytenä. Se on sitten eri asia käykö kauppa.
4. Palapelit. Ostaako joku oikeasti normi tuhannen palan palapelejä kirppikseltä kalliimpaan hintaan kun niitä saa vaikkapa Tiimarista tai muista vastaavista kaupoista? Toki kai, jos kuva on just joku tietty hieno, mutta muuten...etenkin kun pääsääntöisesti kirppispalapeleistä ei ole takeita, että löytyykö kaikki palat. Ja se jos mikä syö miestä tai naista kun pala puuttuu.
Pitäisi itsekin yrittää taas välillä saada aikaiseksi pöytä varata, mutta ajattelin nyt kuitenkin välttää ylihinnoittelua ja turhan pienen krääsän kantamista myyntiin. Jos sitten ei vaikka tarvisi kantaa niin paljon tavaraa takaisin.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Onnellinen perhe ja konkurssi
Kaupassa käynti ei kuulu muutenkaan lempipuuhiini, ja kanssa-asiakkaat (tai kenties aasiakkaat) tekevät toisinaan toimituksesta yhtä tuskaa. Tukitaan väylät kun jaaritellaan makkaran ja perunan laadusta, jälkikasvu juoksee hyllyn takaa kärryjen eteen tai alle ja aina joku parkkeeraa juuri sen tarvitsemani tavaran eteen tunniksi miettimään ottaisko tätä vai tuota vai jättäiskö kuitenkin ottamatta. Kassalla kaiken maailman miinus- ja äss-kortit on hukassa, ei tiedetä maksettaisko tällä vai tuolla kortilla ja kuitenkin maksun jälkeen sitten muistetaan, että hei olishan mulla ollut tääkin alennuskortti. Silti jotenkin pitkästä aikaa kassakäyttäytymisellääm veti pohjat tämänpäiväinen onnellinen perhe: iskä, äiskä ja lapset - tyttö ja poika n. 12-14 v. Koko sakki kulki yhdessä symbioosissa kassan läpi, mutta vain äiti toimi. Äiti lastasi viikonlopun jättiruokalastin hihnalle, äiti maksoi ja äiti pakkasi tavarat kasseihin. Muut kolme perheenjäsentä seisoivat tumput suorina katselemassa tapahtumia ja tukkivat siinä samalla tehokkaasti ensin kassahihnan lastauspäädyn ja sitten pakkauspäädyn. Ennustan äiskälle totaalista nytmenihermotjasenkyllähuomaa - burnouttia jossain vaiheessa, iskälle mikähelvettisillenyttuli - syndroomaa ja kersoille uusavutonta tulevaisuutta.
Epätodellinen uutinen tuli korviin tänään, mutta pakko kai se on uskoa, että edellinen työnantajani on itse itsensä eilen konkurssiin hakenut. Tokihan merkit tuohon oli olemassa, vahvimmin silloin viime syksynä kun itse tuolta lähdin "pakoon uppoavaa laivaa", mutta tässä talven mittaan korviini kantautui parempia uutisia työtilanteesta ja homma näytti oikeastaan kauempaa katsottuna aika hyvältä. Vanhojen työkaverien puolesta harmittaa, toki omasta puolesta ei voi olla kun tyytyväinen, että tajusi ottaa vakavasti ne tutut merkit. Yhden konkurssin kun kävimme läpi 2001, mutta silloin pelastuksena oli toinen firma, johon väki siirtyi vanhoina työntekijöinä. Näyttäisi siis olevan noin 9 vuotta se firman kesto...
Epätodellinen uutinen tuli korviin tänään, mutta pakko kai se on uskoa, että edellinen työnantajani on itse itsensä eilen konkurssiin hakenut. Tokihan merkit tuohon oli olemassa, vahvimmin silloin viime syksynä kun itse tuolta lähdin "pakoon uppoavaa laivaa", mutta tässä talven mittaan korviini kantautui parempia uutisia työtilanteesta ja homma näytti oikeastaan kauempaa katsottuna aika hyvältä. Vanhojen työkaverien puolesta harmittaa, toki omasta puolesta ei voi olla kun tyytyväinen, että tajusi ottaa vakavasti ne tutut merkit. Yhden konkurssin kun kävimme läpi 2001, mutta silloin pelastuksena oli toinen firma, johon väki siirtyi vanhoina työntekijöinä. Näyttäisi siis olevan noin 9 vuotta se firman kesto...
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Pihabongausta 2010
Tuli osallistuttua toista kertaa Birdlifen pihabongaukseen. Yksinkertaista sinänsä, kun noita pihan tipuja muutenkin seuraillaan, ja toki ruokinta vetää niitä keittiön ikkunan edustalle helposti nähtäville. Laskentaa en kyllä yleensä suorita, vaan lähinnä kirjailen ylös satunnaisemmin piipahtavat lajit. Tänään ei näkynyt mitään erikoisvieraita eikä edes niitä satunnaisempia, ja vakiovieraista myös käpytikka loisti poissaolollaan.
Ruokinnalla on siis tarjolla maapähkinää, auringonkukansiemeniä, kauraa ja talipalloja. Linnut ovat muuttuneet viime aikoina ehkä hiukan varovaisemmiksi, koska naapurin kissanrontti on ottanut pahaksi tavakseen päivystää lintulautojen läheisyydessä. Toki se häädetään pois jos nähdään, mutta viikolla kukaan ei olesitä häätämässä. Laudoille se ei pääse, mutta moni linnuista tykkää keräillä maahan pudonneita ruokia, ja niitä katin on mukava väijyä tiheän kuusen takaa. Tänään kissaa ei näkynyt, onneksi.
Lopullinen tulos, sunnuntai 31.1. klo 12.00-13.00: sinitiainen 23, keltasirkku 13, pikkuvarpunen 10, talitiainen 8, kuusitiainen 2, harakka 2, hömötiainen 1, viherpeippo 1 ja varis 1.
Käpytikkoja liikkuu pihassa vakiona 2, ja viherpeippoja on yleensä keltasirkkuparvessa useampia. Punatulkkuja käy toisinaan 4-6 ja yksittäinen mustarastas on myös nähty useampaan kertaan. Varpushaukka toki kyttää tinttejä, ja naakkojahan on välillä riesaksi asti.
Ruokinnalla on siis tarjolla maapähkinää, auringonkukansiemeniä, kauraa ja talipalloja. Linnut ovat muuttuneet viime aikoina ehkä hiukan varovaisemmiksi, koska naapurin kissanrontti on ottanut pahaksi tavakseen päivystää lintulautojen läheisyydessä. Toki se häädetään pois jos nähdään, mutta viikolla kukaan ei olesitä häätämässä. Laudoille se ei pääse, mutta moni linnuista tykkää keräillä maahan pudonneita ruokia, ja niitä katin on mukava väijyä tiheän kuusen takaa. Tänään kissaa ei näkynyt, onneksi.
Lopullinen tulos, sunnuntai 31.1. klo 12.00-13.00: sinitiainen 23, keltasirkku 13, pikkuvarpunen 10, talitiainen 8, kuusitiainen 2, harakka 2, hömötiainen 1, viherpeippo 1 ja varis 1.
Käpytikkoja liikkuu pihassa vakiona 2, ja viherpeippoja on yleensä keltasirkkuparvessa useampia. Punatulkkuja käy toisinaan 4-6 ja yksittäinen mustarastas on myös nähty useampaan kertaan. Varpushaukka toki kyttää tinttejä, ja naakkojahan on välillä riesaksi asti.
lauantai 30. tammikuuta 2010
Ninni-hinni
Pienin uhkaa jäädä sarjasta, vaikkei todellakaan jää marsulassa muista jälkeen. Mira´s Ninuschka eli Ninni (s. 12.5.2009) on luonteeltaan melkoinen rämäpää ja äänekäs pikkumarsu. Rakastaa vanhempien marsujen härnäämistä ja sylittelyä, mutta kirputtaa sylissä ollessaan kättä valitettavan lujaa. Pienet hampaat sattuu.
Ninnistä on tosiaan jo selkeästi tullut sylimarsu, joka syliin päästyään ensin hakee vähän asentoa, sitten venyttelee ja haukottelee, ja lysähtää (tai välillä oikein paiskautuu) kyljelleen makaamaan. Sen verran pikkumarsun vilkkautta vielä löytyy, että kovin pitkää ei samassa asennossa jakseta makailla, välillä pitää ryömiä ja tutkia, välillä pestä kuonoa ja välillä tosiaan nuolla tai kirputtaa silittävää kättä. Ujoutta ei nykyään enää juuri löydy, mutta toki kolot ja muut piilopaikat kiinnostavat perimarsumaiseen tapaan.
Ninnillä on hauska tapa liikkua, eli se ei kävele takajaloillaan vaan pomppii. On äärimmäisen harvinaista nähdä sen astelevan edes pari askelta, vaan se liikkuu kanien tapaan. Koska liikkumine on jo alusta asti ollut samanlaista ja Ninni on ollut koko ajan vilkas (välillä vähän ylikin) ja pirteä, niin kyseessä on todennäköisesti vain sen oma omituinen tapa, ei mikään vaurio tai kasvuhäiriö. Ninni todellakin saa välillä totaalisia hepulikohtauksia ja vetää marsurallia pitkin häkkialuetta, ja saa usein vanhatkin innostumaan mukaan. Mikä on tietysti hyvä, saavat tantatkin vähän liikuntaa.
Ninnistä on tosiaan jo selkeästi tullut sylimarsu, joka syliin päästyään ensin hakee vähän asentoa, sitten venyttelee ja haukottelee, ja lysähtää (tai välillä oikein paiskautuu) kyljelleen makaamaan. Sen verran pikkumarsun vilkkautta vielä löytyy, että kovin pitkää ei samassa asennossa jakseta makailla, välillä pitää ryömiä ja tutkia, välillä pestä kuonoa ja välillä tosiaan nuolla tai kirputtaa silittävää kättä. Ujoutta ei nykyään enää juuri löydy, mutta toki kolot ja muut piilopaikat kiinnostavat perimarsumaiseen tapaan.
Ninnillä on hauska tapa liikkua, eli se ei kävele takajaloillaan vaan pomppii. On äärimmäisen harvinaista nähdä sen astelevan edes pari askelta, vaan se liikkuu kanien tapaan. Koska liikkumine on jo alusta asti ollut samanlaista ja Ninni on ollut koko ajan vilkas (välillä vähän ylikin) ja pirteä, niin kyseessä on todennäköisesti vain sen oma omituinen tapa, ei mikään vaurio tai kasvuhäiriö. Ninni todellakin saa välillä totaalisia hepulikohtauksia ja vetää marsurallia pitkin häkkialuetta, ja saa usein vanhatkin innostumaan mukaan. Mikä on tietysti hyvä, saavat tantatkin vähän liikuntaa.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Homma haisee
Jos ei duunimme yleisestikään mitään kivaa pikkusiistiä paperinpyörittelyä ole, niin joskus sitä joutuu hommiin oikeaan paskakasaan. Tai muuhun keuhkorakkulat mädättävään ilmapiiriin, joka vie ruokahalun pitkäksi aikaa ja saa kaipaamaan avaruusasun kaltaista kokovartalokondomia työvaatteeksi.
Putkiremonteissa asuntoja kolutessa lievimmillään vain se kylpyhuone on jäänyt pitkäksi aikaa huonolle hoidolle. Ja totaaliremonteissa purkuporukka hävittää nopeasti senkin haitan piikkauskoneella. Sen sijaan säästäväisemmin tehtävissä putkistosaneerauksissa ja takuuremonteissa konttaillaan välillä kissankakkalaatikoiden ympärillä vesi silmistä valuen. Pytyn kannen voi sentään lyödä kiinni ja eliminoida ihmisjätösten hajua, mutta etenkin jos kissi on kusaissut useampaan kertaan ohi ja pissi on pinttynyt laattasaumoihin on döfis melkoinen. Ja toki se ihmisosastokin osaa ohi ruikkia, kuten vaikkapa kellastaa pytyn vieressä olevan pyykinpesunkoneen seinän. Ja ei ehkä tarvitsisi erikseen mainita, että kyseinen asukas oli poikamies.
Keittiö on toinen paha paikka. Ja tietysti toinen, johon putkiremonteissa mennään. Vaikka kämppä olisikin muuten ihan siedettävän siisti, saattaa tiskipöydällä ja hellalla olla yllätys, roskiskaapista puhumattakaan. Parhaimmillaan hajut ovat sekoittuneet ihanaksi cocktailiksi, joka tyrmää jo asunnon ovella. Niinkuin sillä eräälläkin sedällä, jonka asunnon ovi oli pakko avata ja tuulettaa ensin puolisen tuntia, vasta sitten pystyi asuntoon menemään töihin. Haju oli sekoitus muhinutta roskapussia, hikeä ja paskaa. Ja eräänä yönä oli tainnut sedältä turahtaa sänkyyn, sillä kun ovi aamulla tuuletusta varten avattiin, niin makeahko vellikakan haju seurasi meitä ylempiin kerroksiin ja pakotti juoksemaan ikkunalle ja avaamaan sen...
Haju voi jäädä, vaikka ihminen lähtee. Toki törkykämpänkin käryt saattavat tapetteihin ja mattoihin tarttua, mutta kun mummo kuolee keittiön lattialle ja makaa siinä kuukauden on mädän haju melkoisesti läsnä, vaikka paikalla on desinfiointipartio käynytkin. Ja vaikka se keittiön lattiamatto on poistettu...tosin lattian tasoitepintaankin oli syöpynyt jokunen reikä, joten ei kai ihmekään, että remonttia tehdessä maalinhajun alta tunki pieni raadonhaju nenään. Toivottavasti seuraava asukas ei joudu sitä kuitenkaan haistelemaan, vaan uusi lattiamatto on peittänyt sen alleen.
Silti se kaikista pahin tähän mennessä on ollut kaksio, jonka olohuoneessa hivenen alkoholisoitunut tupakoiva poikamies oli tehnyt ns. perinteiset, eli sammunut tupakka kädessä sohvalle. Selvisi itse hengissä, ja asunnossakaan ei periaatteessa palanut kuin sohva, mutta se haju, savu ja noki....oman remonttiprojektini alkaessa asunto oli tyhjätty, siivottu ja pohjamaalattu, mutta ei se hajua poistanut. Palaneen vaahtomuovin katku takertui nenään, ei lähtenyt sieltä ulkoilmassa eikä edes vielä kotonakaan. Kaikki haisi palaneelle vaahtomuoville, kaikki maistui palaneelle vaahtomuoville. Asunnossa töitä tehdessä joka lävestä, luukusta ja raosta puski nokea, eli joko kaappien maalaukset oli tehtävä varo-varo-vasti tai sitten oli varauduttava pesemään pensseliä koko ajan. Asuntoon tipahdelleet ulosottoviraston kirjeet tuppasivat muuten hiukan hymyilyttämään - mahtoiko asukkaalle jäädä pienen "vahinkonsa" jäljiltä paljon ulosmitattavaa.
Putkiremonteissa asuntoja kolutessa lievimmillään vain se kylpyhuone on jäänyt pitkäksi aikaa huonolle hoidolle. Ja totaaliremonteissa purkuporukka hävittää nopeasti senkin haitan piikkauskoneella. Sen sijaan säästäväisemmin tehtävissä putkistosaneerauksissa ja takuuremonteissa konttaillaan välillä kissankakkalaatikoiden ympärillä vesi silmistä valuen. Pytyn kannen voi sentään lyödä kiinni ja eliminoida ihmisjätösten hajua, mutta etenkin jos kissi on kusaissut useampaan kertaan ohi ja pissi on pinttynyt laattasaumoihin on döfis melkoinen. Ja toki se ihmisosastokin osaa ohi ruikkia, kuten vaikkapa kellastaa pytyn vieressä olevan pyykinpesunkoneen seinän. Ja ei ehkä tarvitsisi erikseen mainita, että kyseinen asukas oli poikamies.
Keittiö on toinen paha paikka. Ja tietysti toinen, johon putkiremonteissa mennään. Vaikka kämppä olisikin muuten ihan siedettävän siisti, saattaa tiskipöydällä ja hellalla olla yllätys, roskiskaapista puhumattakaan. Parhaimmillaan hajut ovat sekoittuneet ihanaksi cocktailiksi, joka tyrmää jo asunnon ovella. Niinkuin sillä eräälläkin sedällä, jonka asunnon ovi oli pakko avata ja tuulettaa ensin puolisen tuntia, vasta sitten pystyi asuntoon menemään töihin. Haju oli sekoitus muhinutta roskapussia, hikeä ja paskaa. Ja eräänä yönä oli tainnut sedältä turahtaa sänkyyn, sillä kun ovi aamulla tuuletusta varten avattiin, niin makeahko vellikakan haju seurasi meitä ylempiin kerroksiin ja pakotti juoksemaan ikkunalle ja avaamaan sen...
Haju voi jäädä, vaikka ihminen lähtee. Toki törkykämpänkin käryt saattavat tapetteihin ja mattoihin tarttua, mutta kun mummo kuolee keittiön lattialle ja makaa siinä kuukauden on mädän haju melkoisesti läsnä, vaikka paikalla on desinfiointipartio käynytkin. Ja vaikka se keittiön lattiamatto on poistettu...tosin lattian tasoitepintaankin oli syöpynyt jokunen reikä, joten ei kai ihmekään, että remonttia tehdessä maalinhajun alta tunki pieni raadonhaju nenään. Toivottavasti seuraava asukas ei joudu sitä kuitenkaan haistelemaan, vaan uusi lattiamatto on peittänyt sen alleen.
Silti se kaikista pahin tähän mennessä on ollut kaksio, jonka olohuoneessa hivenen alkoholisoitunut tupakoiva poikamies oli tehnyt ns. perinteiset, eli sammunut tupakka kädessä sohvalle. Selvisi itse hengissä, ja asunnossakaan ei periaatteessa palanut kuin sohva, mutta se haju, savu ja noki....oman remonttiprojektini alkaessa asunto oli tyhjätty, siivottu ja pohjamaalattu, mutta ei se hajua poistanut. Palaneen vaahtomuovin katku takertui nenään, ei lähtenyt sieltä ulkoilmassa eikä edes vielä kotonakaan. Kaikki haisi palaneelle vaahtomuoville, kaikki maistui palaneelle vaahtomuoville. Asunnossa töitä tehdessä joka lävestä, luukusta ja raosta puski nokea, eli joko kaappien maalaukset oli tehtävä varo-varo-vasti tai sitten oli varauduttava pesemään pensseliä koko ajan. Asuntoon tipahdelleet ulosottoviraston kirjeet tuppasivat muuten hiukan hymyilyttämään - mahtoiko asukkaalle jäädä pienen "vahinkonsa" jäljiltä paljon ulosmitattavaa.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Epäjärjestys palailee pätkittäin
Tässäkin vuodenvaihteessa oli helppo tehdä se sama lupaus, etten edelleenkään aio järkevöityä. Enkä muuttua säntilliseksi ja niuhoksi, en keskinkertaiseksi keskiluokkaiseksi keskitien kulkijaksi. Jatketaan siis samaa rataa.
Uusi duuni toi jokusia uusia kujeita, vaikka toimenkuva periaatteessa pysyikin samana. Nyt tehdään melkeinpä pelkkää putkiremonttia toisensa perään, eli laatta lentää ja hommat menee putkeen - tai sitten ei. Olen löytänyt itseni useampana päivänä tekemästä loppusiivouksia, ja yllättävän mukavaa vaihtelua sekin on aiempaan ainaiseen valkoisen lateksin levitykseen verrattuna. Tapetointiakin on tullut jo treenattua enemmän kuin aiemmissa puljuissa yhteensä. Tästähän on remonttitaitoisen hyvä jatkaa...
Talvi on pitkästä aikaa oikea, on lunta ja pakkasta. Kauniista koskemattomista hangista on silti täällä turhaa nauttia, siitä pitävät seudun pitkäkorvat huolen. Alapihat on laukkailtu ristiin rastiin, ja etupiha on temuttu ja tampattu ihan kokonaan. Joihinkin kohtiin on kaivettu koloja, kun on yritetty löytää jäätyneen nurmikon rippeitä hangen alta. Ja sen mitä jänöiltä on jäänyt on viimeistellyt oravalauma. Ja onpa autotallin edustalla ollut havaittavissa sorkanjälkikin, eli kohta on piha peuroja täynnä. Ensi talvena nuo suuremmat luonnonotukset kyllä saattavat saada varsinaisen porttikiellon pihaan, sillä tarkoitus olisi aidata koko piha tulevaa perheenjäsentä varten. Oraviahan ei kyllä mikään aita pidättele.
Niin, uusi perheenjäsen. Malli on valittu, samoin merkki. Italialainen neliveto kyseessä. Kasvattaja mitä ilmeisemmin selvillä, sukupuolestakin ainakin toivomus olemassa. Kaikki muu onkin vielä auki, paitsi että tämän vuoden aikana tuo saisi kyllä vihdoinkin tälle tontille muuttaa. Johan sitä on ehditty suunnitellakin...
Uusi duuni toi jokusia uusia kujeita, vaikka toimenkuva periaatteessa pysyikin samana. Nyt tehdään melkeinpä pelkkää putkiremonttia toisensa perään, eli laatta lentää ja hommat menee putkeen - tai sitten ei. Olen löytänyt itseni useampana päivänä tekemästä loppusiivouksia, ja yllättävän mukavaa vaihtelua sekin on aiempaan ainaiseen valkoisen lateksin levitykseen verrattuna. Tapetointiakin on tullut jo treenattua enemmän kuin aiemmissa puljuissa yhteensä. Tästähän on remonttitaitoisen hyvä jatkaa...
Talvi on pitkästä aikaa oikea, on lunta ja pakkasta. Kauniista koskemattomista hangista on silti täällä turhaa nauttia, siitä pitävät seudun pitkäkorvat huolen. Alapihat on laukkailtu ristiin rastiin, ja etupiha on temuttu ja tampattu ihan kokonaan. Joihinkin kohtiin on kaivettu koloja, kun on yritetty löytää jäätyneen nurmikon rippeitä hangen alta. Ja sen mitä jänöiltä on jäänyt on viimeistellyt oravalauma. Ja onpa autotallin edustalla ollut havaittavissa sorkanjälkikin, eli kohta on piha peuroja täynnä. Ensi talvena nuo suuremmat luonnonotukset kyllä saattavat saada varsinaisen porttikiellon pihaan, sillä tarkoitus olisi aidata koko piha tulevaa perheenjäsentä varten. Oraviahan ei kyllä mikään aita pidättele.
Niin, uusi perheenjäsen. Malli on valittu, samoin merkki. Italialainen neliveto kyseessä. Kasvattaja mitä ilmeisemmin selvillä, sukupuolestakin ainakin toivomus olemassa. Kaikki muu onkin vielä auki, paitsi että tämän vuoden aikana tuo saisi kyllä vihdoinkin tälle tontille muuttaa. Johan sitä on ehditty suunnitellakin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
