Töissä tuli vietettyä pari viikkoa kypäräpäiden valtakunnassa, kunnes tänään kävi käsky toisaalle. Tosin välissä suoritin paikkuuta, kun kahvipannu loiskahtaa tapettiseinään ei asiasta selvitä kuin uusimalla tapetti. Onneksi oli viime keväänä remontoimani kämppä, ja tapettia oli jäljellä.

Tuo kypäränpito on yksi näitä älyttömiä säädöksiä, joita rakennusalalle on tullut. Toki tarpeellinen niissä kohteissa, joissa on nosturi paikalla, tai muuten työskennellään useammalla tasolla. Mutta putkiremontissa, jota pääosin tehdään asunnoissa...no, ehkä siinä purkuvaiheessa kyllä, mutta muuten...tiellä se on, ja sen ansiosta etenkin pidemmät hemmot kopauttelevat päätään joka paikkaan. Mutta turvallisuusmääräysten suhteenhan tästä maasta tulee yhä enemmän ja enemmän pikkuamerikka.

Väänsin äsken pari leipomusta isänpäivää varten, jota meillä vietetään jo huomenna lauantaina. Sunnuntaina kun kutsuu taas koiranäyttely. Itse en juurikaan jaksa innostua moisista pakkopullapäivistä, mutta kun muut niitä niin tärkeinä pitävät, niin ei viitsi iloa pilata. Ja kalenteriin kun vilkaisee, niin lisää pakkopullaa tulossa, sillä kohtahan on aika taas aloittaa se jokavuotinen "kai te nyt ennen joulua vielä tulette käymään" -saaga. Enkä tänäkään vuonna usko maailmanloppuun joulun jälkeen.

Hetken biisi: Leevi and the leavings - Onnelliset