Töissä tuli vietettyä pari viikkoa kypäräpäiden valtakunnassa, kunnes tänään kävi käsky toisaalle. Tosin välissä suoritin paikkuuta, kun kahvipannu loiskahtaa tapettiseinään ei asiasta selvitä kuin uusimalla tapetti. Onneksi oli viime keväänä remontoimani kämppä, ja tapettia oli jäljellä.

Tuo kypäränpito on yksi näitä älyttömiä säädöksiä, joita rakennusalalle on tullut. Toki tarpeellinen niissä kohteissa, joissa on nosturi paikalla, tai muuten työskennellään useammalla tasolla. Mutta putkiremontissa, jota pääosin tehdään asunnoissa...no, ehkä siinä purkuvaiheessa kyllä, mutta muuten...tiellä se on, ja sen ansiosta etenkin pidemmät hemmot kopauttelevat päätään joka paikkaan. Mutta turvallisuusmääräysten suhteenhan tästä maasta tulee yhä enemmän ja enemmän pikkuamerikka.

Väänsin äsken pari leipomusta isänpäivää varten, jota meillä vietetään jo huomenna lauantaina. Sunnuntaina kun kutsuu taas koiranäyttely. Itse en juurikaan jaksa innostua moisista pakkopullapäivistä, mutta kun muut niitä niin tärkeinä pitävät, niin ei viitsi iloa pilata. Ja kalenteriin kun vilkaisee, niin lisää pakkopullaa tulossa, sillä kohtahan on aika taas aloittaa se jokavuotinen "kai te nyt ennen joulua vielä tulette käymään" -saaga. Enkä tänäkään vuonna usko maailmanloppuun joulun jälkeen.

Hetken biisi: Leevi and the leavings - Onnelliset

108. Pajulintu

Jokunen viikko takaperin silmään osui parvekkeella pyörähtänyt harmaa pieni lintu. Ei näyttänyt yleisimmiltä pihavierailtamme, ja jäin hetkeksi odottamaan sen uudelleen ilmestymistä. Tulihan se näkösälle, ja arvelin sen olevan joku näistä yleisimmistä lintulajeista, jotka eivät yleensä pihaan eksy. Tarkistus kirjasta: pajulintu. Eli se yleisin laji.

Back in business

Jaaha, onpa ollut hiljaista. Pari pitkäkoipista pikkuriiviötä on pitäneet ajatukset tehokkaasti kaikkialla muualla kuin bloggauksessa. Pari, niin, ensinhän sitä mietitään kymmenen vuotta sen yhdenkin ottoa, ja sitten otetaan heti perään toinen. Onpahan seuraa toisilleen ja pysyy tosiaan isäntäväki aktiivisena. Kaikki 7 marsua voivat edelleen paksusti.

Lintubonguulistaan on yksi lisättävä, jopa. Vaikka maastossa on tullut liikuttua enemmän kuin ennen, ei kahden poukkopoukon kanssa juuri ympärilleen katsella. Kaipa ne tuosta rauhoittuvat aikuistuttuaan.

Nykyisessä duunipaikassa on nyt viihdytty vuosi, ja eteenpäin mennään. Taas yksi projekti eli taloyhtiön putkiremontti päättymässä, ja loppukiireetkin melkein ohi. Ja aina kun luulee löytäneensä sen idiooteimman ja hulluimman asukkaan, joka kaikkein parhaiten häiritsee putkiremonttia on seuraavalla mestalla vielä pahempi. Mitähän siis seuraavalla on odotettavissa. Tai seuraavilla, kaksi isoa taloyhtiötä edessä, ja oma hommani todennäköisesti sisältää siirtymistä paikasta toiseen.

Tämän päivän hulvattomiin havaintoihin töissä kuului mm. se, että noin persreiän kokoiseksi mitoitetun "saunan" kiukaan säätönappi on lauteiden alla. Hohdokasta siirtää astinjakkara pois tieltä ja kontata alalauteen alle laittamaan sauna päälle. Samassa kämpässä sekä kylppärin että vessan valaistus on kuin majakassa, kylppärissä neljää erilaista valoa, jotka kaikki saa erikseen tai yhtä aikaa pois ja päälle ja osaa saa vielä himmennettyä. No, mikäs siinä jos on rahaa, vaan kun olisi edes hiukan tolkkua ja käytöstapoja.

Ajattelin lisäillä näihin sattumanvaraisesti "hetken" biisejä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet soimaan päähän. Syytä ei välttämättä kerrota.

Hetken biisi: Sandra - Maria Magdalena

107. Kivitasku

Kivitaskuja on pesinyt vanhempieni mökillä "aina", ja onhan niitä siellä "nähty". Mutta kuten olen aiemminkin todennut, niin en ole halunnut listata mitään nähtyä, jos en ole varmaksi sitä nähdessäni tunnistanut. Tänään käväisin paikalla, ja räksien ja peippojen seurasta matkaan joen toiselle puolelle singahti myös kivitaskupari. Nyt siis varmasti. :)

106. Sinisuohaukka

Läksimme Metun kanssa kevään ensimmäiselle autiotaloretkelle, tarkoitus pysytellä vähän lähempänä kotiseutuja ja vilkaista jokunen vanha tuttu uudestaan, sekä jokunen bongaus. Eli ei kummempia tavoitteita, eikä mitään mullistavaa sillä saralla löytynytkään.

Sen sijaan ajellessamme peltotietä Metu havaitsi pellon päällä kaartelevan valkoisen linnun, jolla oli mustat siivenkärjet. Minä tivasin sitä ensin lokiksi, mutta onneksi Metu piti päänsä, ja pysähdyttiin tarkemmin katsomaan. Sinisuohaukkahan se. Seurasimme pitkään sen saalislentoa matalalla pellon yllä, ja välillä haukka säikytteli pellolla aurinkoa ottaneita kuovejakin pienelle pakolennolle. Hauska liituri.

105. Järripeippo

Taaskin pihasta havaittu "uutuus", eli pikapikaa ruokinnalla pyörähtänyt paluumuuttaja. Kerrankin niin, että tunnistin uuden lajin ilman kirjaa, olin kai sitä tarpeeksi monta kertaa tullut katsoneeksi jo etukäteen, ja toki tuo muistuttaa tavan peippoa muodoltaan, vaan ei väreiltään. Kaksi koirasta viihtyi hetken aikaa nokkimassa maahan pudonneita murusia.

Paluumuuttajia on tullut jo muitakin, västäräkkiä myöten. Naaraspeipot ovat vielä havaitsematta, koiraita liikkuu pihassa päivittäin. Punarinta pyörähti pihassa kerran, vihervarpuset taas käyvät syömässä päivittäin. Töyhtöhyypät ja kurjet on myös tullut nähtyä. Tästä se kevät ja linturetket taas alkavat.

Päivän mietelauseet

Mina olla Hussein. Mina tulla tuolta kauka toinen maa, ensin menna ita ja sitten etela ja sitten tulla minun maa. Mina olla taalla purkamassa kylpyhuone, mina piikkaa kaikki pois. Sitte mina aina huuta putkimies: "Tule tanne akkia, vesi lenta!"