Ennen lomaa aina vannoo, että lomalla kiertää, katselee ja kuvaa. Ja loman loppupuolella huomaa, ettei ole käynyt missään. Loman viimeinen viikko oli siis syytä aloittaa maaseutukierroksella Metun kanssa.
Alkuun suuntasimme edellisellä kierroksella tutkimatta jääneelle kauppa/talo -yhdistelmälle.
Ja taas tuli todettua, että mitään ei pitäisi jättää ensi kertaan. Talo oli parin kuukauden aikana lahonnut yllättävää tahtia, katon romahtamisvauhti tuntui suorastaan huolestuttavalta. Lisäksi sisällä oli joku penkonut ja tyhjennellyt kirjahyllyjä lattialle. Se siitä tulee, kun katto vuotaa ja ovi on auki. Tavaraa oli silti monenlaista, kaikki iloisessa kaaoksessa. Harmiksemme vanhasta kaupasta ei ollut merkkinä enää laskukoneen lisäksi mitään muuta, kaupan sisäänkäyntikin oli tukittu sisäpuolelta. Viinaa oli talossa nautittu, ja täytetty lokinpoikanen löytyi. Ja sama linja jatkui koko reissun...
Tästä eteenpäin kohti teitä tuntemattomia. Tuli pientä lukittua torppaa ja isompaa lukittua torppaa, jonka ulkorakennukseen oli kisuparka muumioitunut mahtavan viinapullopinon viereen. Pullot oli ladottu asetelmaan, ja niitä on talon isäntä saanut tovin jos toisenkin juoda, vaikkahan olisi ollut kuinka happo tahansa. Seuraavaksi vastaan tuli parempikuntoinen ja erittäin mielenkiintoinen talo, vaan lukossa tämäkin.Ja matka jatkuu. Etsimme hetken vanhaa rautatieasemaa, mutta eipä osunut silmään. Jonkin matkan päästä löytyi lähinnä parakin näköinen pytinki, jonka ovi repsotti kutsuvasti auki. Lahonneelle kuistille oli kannettu pari nojatuolia, ja tölkki- ja pullokokoelmat alkoivat jo pihalta. Eteistä lukuunottamatta talon lattiat ja katot olivat todella pehmeitä, joten tarkempi tutkiminen sai jäädä. Mitään muuta kuollutta täällä ei ollut kuin tunnelma ja pihalla lahoava Commer.
Vielä reissun viime metreillä osui silmään jotain keskellä peltoa. Meni sinne umpeutunut tiekin, jota tallustimme. Ajoneuvo oli täälläkin parkkeerattu pihaan.
Reipas sisääntyminen ja tuvan ovi auki. Lämmin tunkkainen ilma iski vastaan. Ja ihmetys sekä sen jälkeen pieni pelko persauksiin: miten täällä voi olla näin lämmin. Ulkona ei kuitenkaan ole ollut hellekelejä hetkeen, ja sisällä tuntui olevan lähemmäs 30 astetta. Kunnes kuului naks. Sähköpatteri. Sen jälkeen oli pakko kahteen eukkoon tutkia koko talo ja joka nurkka mahdollisten asukkien varalta. Tyhjää täynnä. Eikä täällä kyllä ihan hetkeen oltu käyty, mutta joku tätä haluaa lämpimänä pitää. Patteri vaan huusi näin kesälläkin sen verran täysillä, että jossain vaiheessa saattaa koko torppa palaa.
Paikassa oli selkeästi asunut ketjupolttaja ja viinakin oli maistunut. Sängyllä oli täytetty kahlaajalintu, se oli tämän paikan kuollut. Tupakantumppien määrä oli todella uskomaton, ja tuhkakuppeina oli käytetty kaikkia mahdollisia astioita. Tila on alunperin ollut pienviljelystila, josta emäntä oli määrätty eläkkeelle, ja sittemmin paikan on asuttanut joku miespuolinen renttu. Nyt sitä asuttavat papanoiden määrästä päätellen hiiret. Ja mikäs siellä lämpimässä talvella melskatessa...
maanantai 17. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti