Raukat rajat

Vihdoinkin taitaa olla löytynyt se seutukunta, jossa juuri kukaan ei halua asua. Jatkoimme maanantaista kierrosta, pikkuteitä pitkin eteenpäin, ja tyhjää tyhjää tyhjää tuli vastaan.

Ensin maaseututeiden varrella oli montakin maatilakompleksia, mikä lukittuna, mikä ovi avoinna mutta täynnä apulantasäkkejä. Eräs pienempi talo, jonne emme edes kameraa vaivautuneet raahaamaan herätti hupia: toinen sivu, se julkisivu talosta oli lähes täysin ehjä ja kunnollinen, ja vastakkaisen sivun seinä oli kaatunut sisään. Talon pihalla oli auto, joka olisi ikkunaan laitetun lapun mukaan pitänyt jo muutama päivä sitten hakea pois. Vaikutti vähän siltä, että joku viranomainen oli puuttunut pihan ja talon kuntoon.

Tietä eteenpäin, kohti saamaamme vihjettä. Risteyksen jälkeen piti jo heti pysähtyä.
Hieno se on, eikä siitäkään kukaan enää välitä. Muovikukkia oli melkein joka ikkunalla ja ovessa visusti riippulukko. Jatkoimme matkaa kohti päämäärää, koskea.Koskella todellakin odotti kokoelma tyhjiä rakennuksia. Noin sata vuotta sitten rakennetusta myllystä on vain kivijalka ja rautaosat tallella, ja myllärin torppakin oli toiselta puoleltaan notkahtanut ja toiselta pullistunut. Mutta kauppiaan talo on pystyssä, samoin vanha kyläkauppa. Kumpikaan ei varsinainen koskematon helmi ollut, mutta ihan mielenkiintoisia molemmat. Kauppa on ollut näitä vanhan kunnon tyylin sekatavarakauppoja, jotka myyvät lähes kaikkea persiistä perämoottoriin.

Jatkuu jatkuu. Tulimme vanhaan pihapiiriin, ja sisäännyimme isompaan taloon, jonka ovet olivat kutsuvasti auki. Saavuimme avaraan huoneeseen, ja mietimme jotta onko tämä joku tupa. Kunnes lattialta löytyi lehti, joka oli osoitettu Herra Johtajaopettajalle X:n kansakouluun. Jaa, tämähän onkin koululuokka. Muutakin rekvisiittaa oli paikalla, kuten kirjoja, pari pulpettia, arvostelulappuja, kaunokirjoitusvihkoja ja yksi koulutaulukin:
Rakennuksessa on tosiaan toiminut pienen kylän maalaiskansakoulu, ja toinen pää on toiminut joko opettajan tai keittäjän asuntona. Pihapiirissä oli myös tarkemmin varjeltu, saman ikäluokan pienempi talo, joka on kenties sitten kuulunut johtajaopettajalle. Perinteistä rivireikähuusia emme löytäneet, mutta jotain elukoita ulkorakennuksessa on pidetty. Ja haamukin siellä vaeltaa...Tarkempaa kuvaraporttia tulossa vielä edelliseltä kierrokselta eräästä talosta ja tältä päivältä kosken kaupasta ja sen ympäristöstä sekä koulusta, kunhan kerkeää. Johan ne työtkin taas valitettavasti kohta kutsuu.