Myyrien vessoja tyhjentämässä

Illalla iski aurinko, ja se houkutti ulos. Lintulautojen alla oli röykkiöittäin auringonkukansiementen ja kauran kuoria, ja ne olivat vaivanneet silmää jo hetken. Ruokinta-aikaan niistä ei välitä, mutta kun trafiikki hiljenee, niin asia muuttuu. Haravoin ja lapioin niitä kompostiin kaksi kottikärryllistä tällä kertaa, aiemmin vein jo jonkin verran, ja niitä jäikin vielä hivenen jäiseen maahan. Evästetty on, siis.

Haravointi ei kuulu mielipuuhiini, ja onneksi lehtipuita ei pihassa edes tuhottomasti ole. Vaahteranlehdet pyrin haravoimaan, ne kun maatuvat hitaammin. Koivunlehtien annan olla, ja aina on tähän asti nurmikko koivun allekin noussut. Vaahteranlehtien haravoinnin ajankohdan en ole niin pitänyt väliä, kunhan ne jokseenkin kesän tullen ovat kompostissa. Syksy tai kevät, aivan sama. Jokusia lehtiä olin kasannut kukkapenkkeihin, ja ne haravoin tänään pois. Se ei yllättänyt, että sipulikasvit pukkaavat kasvua, mutta moni perennakin jo talon eteläseinustan penkissä nostaa päätään. Akileijassa ja kurjenpolvessa oli ainakin jo eloa havaittavissa. Ja ilmeisesti pihan valtava myyräyhdyskunta ei ole kuitenkaan isompia tuhoja saanut aikaan, sillä lähes kaikki sipulit tuntuvat heränneen, ja kukkapenkkejä ei ole pahemmin kaiveltu. Mitä nyt sitten tosiaan niitä myyrien vessoja löytyi paristakin kukka-astiasta. Tai ainakin papanakasat oli sitä luokkaa, etten usko edes niinkään pieniaivoisen eläimen kuin peltomyyrän ainakaan ruokakomeroonsa moisia lykkäävän.

Myyränpapanoista päästäänkin myyräkuumeeseen. Moni tuttu mainitsi tuossa, ettei aio keväällä haravoida ilman hengityssuojainta, koska myyriä on niin tuhottomasti. Itse en jaksanut moiseen hysteriaan sortua, vaikken toki noita kakkakasoja myös impannutkaan. Voi tietysti olla, että asenne kostautuu ja parin viikon päästä päivittelen blogia sairaalasta käsin. Myyräkuume on tietysti siitä kavala sairaus, että sen voi sairastaa huomaamattaan, tai siihen voi kuolla. Ja melkein kaikkea siltä väliltä. Sehän on kyllä muistettava, että myyräkuumetta levittää vain metsämyyrä, ja tuo pihojen pikku paholainen on useammin peltomyyrä. Yhtään metsämyyrää en ole tässä talven aikana nähnyt, ainoastaan peltomyyriä, metsähiiriä, päästäisiä ja niitä hemmetin rottia. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö tässä niitä olisi. Jostainhan puoliskokin kyseisen taudin sai muutama vuosi sitten, ja vietti vajaan viikon sairaalassa. Selvisi kuitenkin ilman mitään pysyviä haittoja.

Krookukset aukeavat varmaan huomenna, jos on aurinkoinen päivä. Ensimmäinen sinililja eteläseinustalla kukkii jo, ja se on joku vanha karkulainen. Autotallin viereen tehtyyn "keltaiseen rinteeseen" on kyllä joku hampaineen iskenyt, eli nousevat krookuset on vedetty poikki. Epäilen syylliseksi erästä pitkäkorvaista ja töpöhäntäistä, joka kavereineen viihtyy pihassa liiankin hyvin...