Armi 6 vuotta

6.6. 2003 putkahti maailmaan Suru-marsulle poikue. Poikueesta kaksi naarasta päätyi silloiseen vasta-avattuun Pirkkalan Faunattareen myyntiin. Olimme jonkun aikaa hakeneet ensimmäisiksi marsuiksi kahta naarasta, ja tämä kaksikko sopi suunnitelmiimme oikein hyvin. Mainittakoon, että enää en eläinkaupasta ostaisi marsua, mutta "aloittelijana" sitä tulee tehtyä kaikenlaista ei-niin-fiksua.

Tietysti olisi kiva, jos otsikko kuuluisi "Viivi ja Armi 6 vuotta", mutta Viivi-marsu valitettavasti kuoli äkillisesti syksyllä 2007. Ensimmäisistä pötkylöistä meillä vaikuttaa siis enää Armi, tuo jättijyrä. Armi sai nimensä B.Virtasen vaimon mukaan, koska osoittautui heti alkuunsa melkoiseksi päällepäsmäriksi.
Armi on tosiaan koko ajan ollut itseoikeutettu laumansa johtaja. Viivi-siskolle se teki asian selväksi heti alkuunsa, ja myöhemmin Helmi tai Triciakaan eivät ole yrittäneet Armin johtajuutta haastaa. Ihmisiin Armi suhtautuu melko arasti, ja protestoi kiinniottoa ja syliinnostoa kiljumalla kuin syötävä. Sylissä kyllä massuttaa tarjottavia ja välillä innostuu nuolemaan sormia. Armi on käyttänyt lauman johtajuutta hyväkseen, eli ahmii ensin innolla omat ruokansa ja jyrää sen jälkeen tyhjentämään myös muiden ruokakupit. Tämä myös hiukan näkyy Armissa, vaikka se myös ilmeisesti perintönä on saanut "isot luut".

Armi on melkoisen tarkka sisustuksesta ja rutiineista. Jos siivotessa laittaa kopin tai pajutunnelin väärään paikkaan, niin Armi huomauttaa asiasta välittömästi ensin järsimällä esinettä, ja sen jälkeen tönimällä sitä kuonollaan oikeaan paikkaan. Vanhemmiten Armi on selvästi laiskistunut entisestään, nykyään sen näkee erittäin usein makaamassa puoliksi kyljellään heinäkasalla, ja samalla se natustaa löytämiään timoteinpäitä. Riippumatto on ajoittain Armin lemppari, ja silloin sinne ei ole muilla asiaa.
Merkkipäiväänsä Armi viettää marsulassa kaikessa rauhassa rutiineista tinkimättä. Saattaa se jonkun ylimääräisen porkkananpalan saada.