Pesintää

En ole oikein päässyt selvyyteen, että tappoivatko kesäkuun alun kylmät kelit pihan kirjosiepoilta poikaset, vai lähtivätkö ne pesistä niin huomaamatta. Joka tapauksessa niiden pönttöjen ympärillä on jo pitkään ollut oudon hiljaista. Talitintti suihkii edelleen ruoanhaussa, ja sen pöntöstä kuuluukin iloinen piipitys lähes koko päivän. Punavarpunenkin pesii pakosti joko pihan pensasaidassa tai ihan tontin lähellä olevassa pajupuskassa, sen verran usein se tontin kulmalla liikkuu, laulaa ja varoittaa.

Lauantain vietin erään kartanon pihapiirissä, autotapahtumassa. Autojen lisäksi tuli toki kiinnitettyä huomiota kartanon upeaan puutarhaan, ja tietysti myös pihan asukkeihin. Myyrät olivat kaivaneet luolaston syreenipensaan alle, ja pikkuinen myyrä vilahtikin illalla ruoanhakumatkaltaan kotiin. Naakat kansoittavat aina kartanopuistoja ja muita vanhojen pihapiirien piippuja ja puita, ja lähellä olleet järvet toivat pihapiiriin myös lokkeja. Peippoja oli toki, ja tiaisia. Pikkuiset sinitiaiset olivat keksineet hyödyntää kartanon päärakennuksen tuuletusräppänöitä, niiden ritilöiden välistä kun pieni tintti juuri ja juuri pujottautuu. Ritilöiden takaa kuuluikin melkoinen piipitys...

Tulossa paikalle:
Pujottautuminen selkä edellä:Ulos sentään mahtuu oikein päin: