Taas Ahtialaan, ei kuitenkaan aamusta. Vettä ripotteli, mutta se on vain positiivinen asia. Kaikenmaailman häiriköt (lapsiperheet, teinit, hölösuiset lenkkeilijät) pysyvät poissa lintupaikoilta, rauha on taattu. Lokkien joukkoon näytti liittyneen lauma kalatiiroja, ja sinisorsien seurassa viihtyi myös lapasorsa. Suosirri osui silmään ensimmäisenä pikkukahlaajista, ja sen kavereina liikkui myös punajalkavikloja ja tylli. Puoliskolle nuo molemmat olivat uusia lajeja, itse katselin tyllejä joskus viime kesänä Stormin altailla. Lokkisaari alkaa pahasti heinittyä, eli kahlaajien havainnointi vaikeutuu koko ajan. Kaulushaikarankin puhaltelu kuului nyt, eli jostain syystä se vaan viimeksi oli hiljaa. Lokkisaaren takana "vastarannalla" oli runsaasti laulujoutsenia.
Kävimme "häiriköimässä" kaveripariskunnan raksalla, kahvilla Pirkanhovissa ja sitten Toijalaan. Kaulushaikarat kuuluivat taas jo ennen tornia selvästi, vaikka tuuli vaimensikin niiden ääntä. Vastarannalla oli yksinäinen kanadanhanhi, sitä häiriköivät kalalokit ja naurulokit. Pari joutsenta lenteli järvellä, ja nokikanat sekä sinisorsat pulikoivat. Punasotkaparia ei tällä kertaa näkynyt. Tällä tornilla on selkeästi uteliaita tikkoja: tällä kertaa käpytikka tuli noin metrin päähän tornista naputtelemaan pajunoksaa. Viimeksihän pikkutikka liikkui ihan tornin lähipuissa, mutta tällä kertaa pikkutikkaa ei näkynyt. Eikä näkynyt kaulushaikaroitakaan, taaskaan.
Pysähdyimme vielä kotiin mennessä pikaisesti Rätönjärvellä. Kyseessä on lähes umpeenkasvanut järvi tai jonkinlainen peltoalanne, jossa on hiukan avovettä ja paljon kosteikkoa. Haarapääskyjä oli valtavasti hyönteispyynnissä, ja nauru- sekä kalalokit olivat kansoittaneet tämänkin paikan. Lapasorsa ja laulujoutsen luurasivat heinikon kätköistä. Pensaskerttu lauloi meille kauniisti katajasta, kun katselimme järvelle pyörätien reunasta. Tämä paikka vaatii selvästi parempaa tutkintaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti