Tänään nauratti pappa. Olin töissä erään viraston aulassa, ja viraston toisessa kerroksessa oli alkamassa tilaisuus, jonne lappasi porukkaa. Tuli sitten ovesta pappa mummuineen, ihmettelivät paikkoja ja könysivät hissille ja tilasivat hissin. Juuri hissin kolahdettua alakertaan ulko-ovi avautui, ja sieltä näkyi olevan tulossa muutama henkilö. Pappa nykäisi kiireesti oven auki, ja herkesi mummoa hoputtamaan, että mennääs jo. Mummo jäi katselemaan ovelle, ja totesi, että odotellaan nyt noita, josko tulevat hissiin. Jolloin pappa tarttui mummoa hartiasta ja työnsi mummon hissiin tokaisten lähes kiukkuisesti: "Kyllä ne sieltä pääsee!" No, onhan se toki kamalaa ihan ventovieraiden kanssa hissiin joutua...
Illan vietin "edustustehtävissä" kotikaupungin kekkereillä. Kyseessä oli eräänlainen who is who -tyyppinen tilaisuus. Säästöbudjetti näkyi, aiempina vuosina tarjolla on ollut lämmin ruoka sekä kakkukahvit, nyt oli cocktailpaloja ja alkoholitonta boolia. Viiniä sentään edellisvuosien tapaan riitti. Moisissa bileissä on aina se hauska tai epähauska puolensa, että paikalla on rutkasti henkilöitä, joiden naaman tunnistaa, mutta nimestä tai tittelistä ei ole mitään havaintoa. Jotain herra isoherroja, kaupunginhallitusta tai valtuustoa tai muuten vaan merkittäviä. Ainakin olevinaan. Onneksi säästöbudjetti näkyi myös puheissa, jotka olivat lyhyitä ja ytimekkäitä. Toisaalta ohjelman puuttuminen jätti liikaa aikaa omille höpötyksille, joista merkittävimmiksi nousivat varmaan Kummeli-imitaatiot boolia koskien: "Minä olen karambola, hedelmä kuin vanha viisaus" ja "Otaksää Bruumanni Aku Ankka-juomaa? Me voitas tarjota!" Ai miten niin en kuulunut viralliseen ja p-ntärkeään joukkoon?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti