Eins für mich, eins für dich

Kerrostalon, vaikka pienenkin, rappukäytävässä työskentely on pääsääntöisesti melko hanurista. Asunnossa sentään häiritsee yleensä vain se asukas, ja julkisemmalla paikalla taas satunnaisempia hölisijöitä ehkä riittääkin, mutta hommasta liikaa "viran puolesta" kiinnostuneita ei niinkään. Vaan menepä kerrostalon rappuun ahertamaan, niin et saa kimppuusi vain sitä joka taloyhtiön pakollista rappupoliisia, vaan myös ne kaikki muut asukkaat. Etenkin, jos kyseessä on osaketalo, haluaa jokainen osakas tietää mitä tehdään, miten noin, miksei näin, kuinkas jos ja mutta kun. Ja tilittää omat maalauskokemuksensa aina jatkosodan ajoilta viime kesään, jolloin talkoilla tehtiin se eno-Elmerin mökki ja "kyllä tuli niin hyvä ettei moni ammattilainenkaan pystyisi juu". Juu juu.

Nytkin todistan taas erään liian kiinnostuneen asukkaan singahtelua rappuun - pois -rappuun -pois, kun joka kolinaa pitää tulla ihmettelemään ja joka välissä tarkistamaan, että "olihan se väri nyt oikea" ja "mitenkäs sitten kai te tuota kunnolla ne hiotte". Tyyppi ampuu välillä kämppänsä ovesta esille kuin Nato-ohjus, mutta harmi vaan, ettei tämä ohjus lähde vaikka sinne maata kiertävälle radalle. Sinne se työrauhan puolesta kuuluisi. Ja jos satut tyypin oven taakse töihin niin, että jonkun jalanjatkon sopivasti siihen asetat ja muutkin tavarat levität, niin tasan varmasti tapaus haluaa tulla juuri silloin ulos. Sitten kun keräät tavarat kasaan, siirrät kaiken ja odotat tyypin tulevan ulos ja sulkevan oven, jotta voisit siirtää tavarat takaisin ja jatkaa hommia, niin sepä jääkin oven rakoon ihmettelemään, eikä olekaan oikeasti lähdössä mihinkään. Kunhan tuli katselemaan...

Pahempi silti on se pelokas mummo, joka hiljaa hiljaa hiipii kardemummantuoksuisessa kämpässään, ja portaasta ääniä kuultuaan hiljaa hiljaa hiipii oven taakse kurkkimaan ovisilmästä. Ja liikettä havaittuaan tempaisee oven auki sillä vauhdilla, että jos ovesta et ota osumaa, niin ilmavirta teilaa kuitenkin. Mummon tarkoitus on pelottaa varkaat ja hiipparit pois rapusta, ja pahaa aavistamaton työntekijä saa tuta mummon rohkeudenpuuskan. Normaalisti jos joutuu oven takana jotain työtä tekemään pystyy yleensä kuuntelemalla ennakoimaan, josko joku sieltä ovesta on tulossa. Ihminen kuitenkin pukeutuu, laittaa kengät jalkaan, keräilee avaimia jne, siis ylipäätään kahisee, rapisee, kolisee hetken aikaa eteisessä. Vaan hiipparimummoa ei kuule. Tutkan tarvisi moisille.

Otsikko ei sinänsä liittynyt mitenkään asiaan, kunhan kuuntelin Rammsteinia suunnistamaan mennessäni, ja tuo jäi soimaan päähän. Suunnistuskengät on edelleen kaupassa, ja sen kyllä huomaa. Lips-lips-lipsuu kalliolla kukkulalla, etenkin jäkälällä ja sammaleella. Ja lenkkari tykkää mossahtaa irti, jos suonsilmäkkeeseen loikkaa. Josko lauantaina, josko ei. Perjantaina suunnitteilla on erään autioituneen matkailukohteen tutkailu, tosin pelkään jo olevani myöhässä. Jyräävät sen nimittäin matalaksi ja muuttavat golfkentäksi. Mutta siitä kenties lisää tuonnempana.