Kolmas kerta toden sanoi tässäkin. Aamun reissu ei tuonut mainittavampaa menestystä, sillä luulin tietäväni tarkan paikan ja oletin, että toiselta puolen salmea on parempi näkyvyys, mutta olin väärässä. Periaatteessa linnun olisi nähnyt täältäkin, jos se olisi noussut ruovikon latvaan. Ei noussut. Emme ehtineet kiertää toiselle puolelle salmea, sillä olin lähdössä autiotaloja kuvaamaan. Linnun läsnäolo kyllä varmistui, koska vastarannalla olleen pariskunnan nainen huutaa kailotti miehelleen: "Tuu kattoon! Täällä se on!" Moukkamaista....heh.
Autiotaloreissun jälkeen takaisin, nyt taas toiselle puolelle. Kävelymatkaa piisasi, ja sen varrella vastaan tuli vanhempi pariskunta, joka ystävällisesti antoi vielä ohjeet, kuinka rantaan pääsee suunnilleen kuivin jaloin. Rämmimme sinne läpi pellon ja kaislikon, putken pystytys ja lähes heti onnisti. Todella kaunis värikäs lintu, kuin jalokivi. Välillä se istuskeli kaislalla ja suki höyheniään, välillä suoritti nopean kalastuksen. Ainakin yksi pikkukala joutui saaliiksi.
Melkoinen trafiikki on paikalla, mutta eipä se mikään ihme ole, sillä mikään jokapäiväinen näky kuningaskalastaja ei Suomessa ole. Vanhempi lintukirjamme (v. 2001) kertoo parimääräksi 5-30, vaihtelu eri vuosina on suurta. Tästä tulikin siis ylivoimaisesti listani harvinaisin havainto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti