82. Tikli

Maalla asumisessa on se hyvä puoli, että lintuja voi ruokkia rauhassa, tarvitsematta piitata mistään kaupungin järjestyssäännöistä, kitisevistä naapureista tai taloyhtiökyylistä. Samoin ainakin tässä meillä on asutusta, peltoa ja järveä, joten lajivalikoima on monipuolinen. En ole hetkeen enää lisännyt lintulaudalle tavaraa, eikä tuo ennen viime lumipyryä laitettu auringonkukansiemen oikein ole huvennutkaan. Luonnon ruoka houkuttaa enemmän, mikä on toki erittäin hyvä juttu. Orava nautiskelee päivittäin maahan pudonneita, ja jokunen muukin ruokailija pyörähtää paikalla.

Silti huomaa, että muuttotulokkaat ja paikkaa vaihtavat viihtyvät tuossa laudan lähistöllä, vaikka eivät välttämättä juuri syömässä käykään. Ilmeisesti laudan ympäristössä tapahtuva lintuliikenne vetää puoleensa ja tuo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Peipot pyörivät parina ensimmäisenä päivänä lähes koko ajan laudan ympäristön puissa, sittemmin niitä on näkynyt harvemmin.

Tänään töistä tultua huomasin jonkun uuden tuttavuuden vaahteran oksalla. Lintu kuitenkin pyrähti pois nopeasti, eikä lintukirjan selailu oikein tuottanut tulosta. Lähinnä saimme havaittua, että naamassa oli jotain mustaa ja selässä harmahtavaa. Kivitaskukaan ei oikein tuntunut sopivalta, mutta sitä päädyimme veikkaamaan. Nyt myöhemmin lintu tuli kavereineen paremmin näkyviin, ja aiheutti kiivaan lintukirjan selauksen. Tutulta se näytti, mutta en silti sitä olisi tikliksi osannut nimetä. Varmasti olen noitakin aiemmin nähnyt, mutta koska olen päättänyt olla listaamatta lajeja, joita en nähdessäni varmasti ole osannut nimetä, niin tikli päätyy listan sijalle 82.

Parempi tunnistusoppaamme kertoo tiklistä: "Tikliä suunniteltaessa ei väriä eikä mielikuvitusta ole säästelty." Aika erikoinen tapaus se onkin.