93. Uivelo

Viikonlopun sää on todellakin suosinut, tosin eilen iltapäivällä noussut reipas tuuli hankaloittaa hiukan havainnointia. Omat silmät ainakin vuotavat herkästi viimassa, ja lisäksi sopiva sivupuhuri tärisyttää putkea.

Eilen käytiin tutustumassa Tampereella Iidesjärven torniin. Vaikka ympäröivät seudut ovat tuttuja, niin itse tornilla en ollut aiemmin käynyt. Kaupungin läheisyys näkyy suosiossa: tornilta lähti väkeä tullessamme, siellä oli väkeä ja sinne tuli sitä lisää. Ja onhan täällä myös nähtävää, sillä heti tornin edustalla on ruovikkoa ja mättäitä, joissa viihtyvät monet lajit. Nyt naurulokit olivat kansoittaneet alueen, ja sen kuuli jo kauas. Nokikanat väistelivät syöksyjä tekeviä lokkeja, ja silkkiuikut, sinisorsat, isokoskelot ja telkät soutelivat kauempana. Yksinäinen lapasorsakoiras kierteli järveä, ja pari kaakkuria sekä härkälintua oli myös paikalla. Harmaasorsapari oli kuulemma aiemmin aamulla nähty paikalla, mutta joko olivat poistuneet tai piilottelivat kaislikon takana.

Tänään suuntasimme aamusta Hämeenkyröön. Siellä eilen havaittua punapäänarskua emme nähneet (saattoi piilotella haapanaparvessa), mutta tavanomaisempi vesilinnusto oli täälläkin hyvin edustettuna. Haapanoiden lisäksi ainakin punasotkia, sinisorsia, tietysti telkkiä, silkkiuikkuja, töyhtöhyyppiä, kuoveja, naurulokkeja, kalalokkeja, taveja, kurkia ja laulujoutsenia oli näkösällä. Kottaraispari oli pohjoisemman Sarkkilan tornin edustalla pesänrakennuspuuhissa.

Sarkkilasta tullessa käväisimme vielä Ilmarinjärvellä. Täälläkin telkät ja silkkiuikut olivat hyvin edustettuina, ja isokoskeloitakin oli runsaasti. Harmaalokkeja, kalalokkeja, naurulokkeja ja ainakin kaksi pikkulokkia löytyi, nokikanat kelluttelivat ja tukkasotkaseurue pyrähteli paikasta toiseen. Ja uivelokin oli päätynyt paikalle. Olen onnistunut toistaiseksi uivelot aina ohittamaan, vaikka olen samana päivänä saattanut olla paikoilla, jossa niitä Tiiran mukaan on nähty. Nyt niitä sitten arvatenkin osuu silmiin joka puolella, kun sen vihdoinkin on kerran nähnyt. Näin on käynyt aika monelle lajille.

Kuikkakin souteli Ilmarinjärvellä, ja kuikat ovat huudelleet muutaman päivän tuossa lähijärvelläkin. Siinä ne eivät ainakaan viime vuonna pesineet, vaan siirtyivät noin kilometrin päähän pienemmälle ja rauhallisemmalle järvelle. Onneksi niiden ääni kantaa sieltäkin.